Uusi-Seelanti part I

Balilla viimiset päivät kulu auringosta ja surffista nauttien. Viimisenä päivänä varsinki surffauksen puolesta oli ihan tajuttoman siisti päivä! Löydettiin meille just sopivia aaltoja, mitkä kaatu tasasen pehmeesti. Edellisenä päivänä aallot oli lähinnä semmosia, että ensin tuntu että se ei tuu ollenkaa ja sitte se jo kaatuki. Ja pesukoneessa oltiin koko aika. 

Oli aika siirtyä Aasian lämmöstä vähä viileempään paikkaan. Tähän aikaan vuodesta Uudessa-Seelannissa on päivisin lämmintä semmonen 15-20 astetta, mutta yöllä lämpö voi puota aina pakkasen puolelle. Aavistuksen hirvitti, mutta maisemia ootettiin kovasti. Kun kone laskeutu keskiviikkona Queenstowniin, oli molemmilla monttu auki. Heti lentokentän vieressä nousee jylhä vuoristo. Queenstown on Uuden-Seelannin eteläsäären eteläosassa sijaitseva n. 30 000 ihmisen kaupunki. Se on tunnettu kaikenlaisesta extreme hommasta. 

Kentälle kun päästiin niin ajatus oli että otetaan ennalta maksettu vuokra-auto haltuun ja tykitetään majapaikkaan Queenstownin keskustaan. Ei menny ihan nuin. Täällä jos haluaa ulkomaalaisena ajaa autoa, pitää sulla olla englanninkielinen ajokortti TAI muulla kun lontoolla kirjotettu kortti virallisesti käännettynä. Eipä ollu meillä. Ja makso mukavasti käännättää mun ajokortti. Kysyin että eikö riitä että mulla ajokortin takaosassa on piirrettynä ajoneuvot mitä saan ajaa ja päivämäärätki mistä eteenpäin oon niitä saanut ajaa. Ei riittäny. Eivät siis ossaa kuvia tulkita. Lopulta saatiin vuokra-auto, ei ihan uudenkarhia Nissan Tiida. Muuten on osottautunu hyväksi menopeliksi, mutta automaattilaatikko ei vastaa meikäläisen tottumuksia. Kun ylämäki tulee, oli vauhtia siihen tullessa 60-100km/h, on mäen päällä vauhtia 60km/h. Ja noin 5s välein tämä meidän automaattilaatikko päättää tehdä vaihteen uudelleenvalinnan ja jatkaa sitä ylämäen loppuun asti. Ihan niinku se ei tietäs mitä se tekee. Eikä kyllä tiiäkkää. No eteenpäin menee, vaikka ratti onki väärällä puolella.

Siellä me huristellaan☝️tässä vaiheessa vielä nauratti mutta ei enää ylämäkee tultaessa😃

Eka ilta meni oikeestaan hostellilla hengaillessa. Otettiin Aasiasta oppineena vaan yheksi yöksi. Virhe. Sir Cendrics bungi backbackers osottautu erittäin mukavaksi paikaksi. Mutta se oli buukattu täyteen siitä eteenpäin viikoksi. Niinku kaikki muutki alle 100e yöltä maksavat majotukset. Meinas alkaa itkettään. Vaan onneksi airbnb:stä löyty majotus seuraaviksi öiksi. Eka täys päivä meni kierrellessä Queenstownia, käytiin kattomassa lähintä laskettelukeskusta ja kavuttiin vielä Queenstown hillin päälle. On ihan sairaan hieno kaupunki ja ihan käsittämättömät näköalat. Queenstown hill oli mukava vajaan kolmen tunnin setti kävellä. Ja ne näköalat, ei hyväpäivä! 

Sitte lähettiin metästään uutta majotusta joka oli pikkusen Queeenstownin ulkopuolella. Google maps näytti vahvasti paikkaa keskelle pientä kukkulaa. Käytiin kyllä kattomassa lähimmäks menevän tien päässä. Eipä löytyny. Alko oleamaan sen verran pimiä että tummemmasta kaverista ois näkyny hampaat ja silmän valkuaiset. Alko jännittämään. Päätin soittaa meitä majottaneelle kaverille. Ei vastannu. Alko jo hermot menemään. Aasiassa onneksi opittiin että syyään aina jotain ennen ku lähtään uuteen paikkaan. Ei tarvi nälkäsenä hermostua kun ei löydy just heti niinku pitäs. Lopulta löydettiin paikka. Ja meitä majottanu täti, joka oli majottanu itteensä kurkun kautta muutaman lasin liikaa viiniä. Ei ollu juttuseuraa sille illalle. 

Mutta Moiran koti oli kiva, iso oma huone ja kylppäri. ☺️

Perjantaina paineltiin sitten Arrowtowniin. Se on pieni kyläpahanen Queenstownin pohjoispuolella. Se on perustettu kullankaivajien toimesta aikanaan. Me lähettiin kiertämään polkua jota suositeltiin TripAdvisorissa. Kuulemma vähän vaikee löytää se lähtö, mutta sitten tosi helppo seurata. No ei ollu. Lähtöpiste löyty suht helposti, mutta käveltiin reittiä pitkin ja jossain vaiheessa alko epäilyttää että ollaankohan oikealla reitillä. Google mapsi esiin ja ei oltu. Mentiin matalan joen yli kun kartan mukaan reitti meni siellä. Ei menny. Mentiin joen yli takasin ja lähettiin käveleen lähtöpaikkaa kohti. Etin netistä reitin ja kovasti se näytti että siitä se lähtee ympyrän tekemään. Ei lähteny. Käveltiin sitte takasin lähtöpaikalle. Eikä nähty takasinpäin tullessakaan missään risteävää polkua. Käveltiin sitte kattomaan kiinalaisten kullankaivajien/maanviljelijöiden asutusta demonstroivaa näyttelyä. Matkalla sinne näky kyltti että tuosta kohti lähtee sen saman saakelin reitin toinen pää. Tosi hyvä luuppi oli ainaki sitä kautta mistä me mentiin. Millanenhan ois toista reittiä pitkin.. Ei otettu selvää. Täällä on tosiaan syksy nyt ja ruska on parhaimmillaan. Aivan tajuttomia värejä vuorten seinämillä. Ei tsiisus. Illalla sitten paineltiin takasin majapaikkaan ja nyt täti ei ollu niin montaa viinilasia ottanu, vielä, että pysty jo vähä jutustelemaan. "Selevänä symppis" sopi tälle tätille ku nenä päähän. 

Aamulla oli sitten lähtö kohti Milford Soundsia. Päätettiin ottaa bussi sinne ja takasin ja siellä semmonen 2 tunnin risteily. Makso 100€ per lätty!! Saakeli oli kallista. Ei ajettu omalla autolla, koska majotukset siellä oli aivan sairaan kalliita ja ajomatkaa yhteen suuntaan oli semmonen 4h henkilöautolla. Laskeskeltiin että ei jaksa ajaa päivän aikana eestaas niin sama istua bussissa. Niissä kuitenki on tunnelmaa ku on kiinalaisia bussi täynnä. Ei oo, voin kertoa. Ne ei ymmärrä mittää ja niitä saa ootella joka paikassa. Paitsi sillon ku bussi pysähtyy, tai oikeestaan jo ennen ku se pysähtyy, niin nämä kaverit seisoo käytävällä ja niitten tyhjistä silmistä näkee että ne ei ajattelekkaan päästävänsä sua ennen ittiään ovesta ulos. Vaikka sattusitki istumaan oven vieressä. No se niistä. Mukavia voivat olla kyllä. 

Matkalla pysähyttiin kattelemaan aivan käsittämättömän hienoja maisemia. Muutamalla paikalla oli kuvattu Taru sormusten herrasta trilogiaa. Meijän bussikuski/opas Pauly oli uskomattoman innostunu kaikesta luontoon, ilmailuun, autoiluun, retkeilyyn ja oikeastaan ihan sama mihin tahansa liittyvästä asiasta. Ja se tiesi niistä kaiken. Oli hauska kuunnella kun kaveri seposti luonnosta yms matkan aikana. Milford Soundissa sitte veneen kyytiin ja katteleen maisemia. Aivan jäätävät maisemat taas. Parin tunnin risteily, ei nähty delfiinejä eikä pingviinejä. Muutama hylje parin lihavan kiinalaisen lisäksi. Ja hienoja vesiputouksia. Kuvat kertoo paljon enemmän kun minun epätoivonen selittely

Taru sormusten herrasta -elokuvan kuvauspaikalta. 

Ja sitte saavuttiinki jo Milford Soundiin.

Sitte takasin bussilla Queenstowniin ja uuteen majapaikkaan, koska edellinen oli taas varattu täyteen, ennen ku ehittiin tajuta asia. n. 90% majotuksista oli varattuna Queenstownissa. Sen säikäyttämänä varattiin jo pari seuraavaa yötä. Nyt majaillaan Lake Hawea nimisessä kylässä Wanaka nimisen kaupungin lähellä. Wanaka on vähä niinkun mini Queenstown. Ihan sairaan hieno paikka sekin. Täältä suunnataan Franz Josefiin, käyään kattomassa jäätiköitä tai jotakin ja sitten onki pari päivää auki mitä tehään. Torstaina siirrytään Christchurchiin josta matka sitten maanantaina jatkuu kohti Fidziä. 

Meillä on tällä hetkellä perhe muuten aika hyvin ripoteltu ympäriinsä. Soda on Krabilla, Mami on visa-runilla Malesiassa (varmaan nyt jo takasin kylläkin Thaimaassa), minun äiti Maarit on Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa jollakin "koulutusmatkalla" (on se oikiasti, en vaan muista millä), isä on Muoniossa Villen ja Annan perheen kans, Kati ja Joonas on Oulussa ja me ollaan Ellun kans Uudessa-Seelannissa. Että aatteleppa omalle kohalle! :)

Padapimpadapum

E & J

Bali ja Lembongan

Hellurei!

Tässäpä on taas tovi vierähtäny sitten viimisen tekstin. Ollaan tosiaan nyt Balilla oltu semmonen pari viikkoa suunnilleen. Ekat päivät oltiin Kutalla ihan vaan surffamisen takia. Olin lukenut ja kuullu monesta paikkaa, että se on paras ranta alkuun. Ja sitähän se oli! Tietenki paikan valintaan vaikutti myös se että Ellun kaveri Pauliina tuli Ausseista tänne kans samaan aikaan ja Pauliina ehotti että oltais siinä alueella. Oli mukava nähä Pauliina pitkästä aikaa. Päivät tosiaan meni rannalla surffaamista opetellessa ja illalla sitten syömisen kautta hostellille nukkumaan. Siks varmaan mennykki aikaa edellisestä tekstistä, kun iltasin ollu niin puhki ettei oo jaksanu kirjotella mitään. Ei nimittäin oo ihan kevyttä hommaa tuolla 35 asteen lämmössä! Pauliina on aiemmalla reissulla tutustunu täällä Alaniin, joka lähtiki meille oppaaksi ajeleen ympäri saarta. Tai oikeestaan Kaakkois-osaa saaresta. Käytiin Tegenungan vesiputouksella ja Ubudin kylässä. Oli kyllä eri mukava päivä sekin.

Vesiputoukselta☝️

Alan ajelutti ympäri saarta ☺️

Kutalla nähtiin myös taas Riku ja Piia, kehen sattumalta törmättiin sillon Saigonissa. Sattu aikataulut menemään silleen hyvin yhteen, pienen muokkaamisen kautta, että vuokrattiin porukalla villa Uluwatun ja Nusa Duan rajamailta eli Balin saaren eteläosasta. Oli aika piristävää olla pirun hienossa villassa porukalla! Riku sanoki hyvin, että tuntuu ku ois mökille tullu ku käytii porukalla kaupassa ja tehtiin ruokaa yhessä. Rikuki kokkaili ekan kerran neljään kuukauteen. Oli ihan sairaan mukavat kolme päivää. Hengailtii villalla ja käytii vähä rannalla chillaileen ja meitsi otti pikku surffit siinä taas. On se vaan mukavata hommaa! 

Meidän villa, oli muute nätti. ☝️👇

Miehet kokkas sairaan hyviä ruokia. 

Kypärä selfiet enne rannalle lähtöö.

Alkuun meillä oli tarkotus siirtyä seuraavaks Gilin saarille. Gili on kolmen saaren ryhmä, lännestä itään: Gili Trawangan, Meno ja Air. Trawangan on kuulemma bilesaari, Meno ja Air perheiden ja pariskuntien suosiossa. Oli tarkotus Ellun kans sukeltaa siellä ja hengailla sitte porukalla, kun Pauliinan piti lähtä kans. Alettiin googletteleen sukellushommista gilillä ja monessa kirjotuksessa Lembonganin saarta kehuttiin paremmaksi kohteeksi sukeltamiseen. Pauliinaki alko miettimään että jaksaako se lähtä meijän kans Gilille, jos me sukelletaan siellä. Sillon se tarkottas Pauliinalle yksin olemista siellä. Lopulta Pauliina päätti ettei lähe sinne, kun se on jo aiemmin käyny siellä ja me päätettiin Ellun kans mennä Lembonganille. Saatiin sieltä vähän halvemmalla kaiken lisäksi AOWD kurssi eli jatkokurssi sille OWD:lle. 

Lembongan ☝️👇

Lembongan on tosiaan pikkusen Gilin saaria isompi ja lähempänä Balia. Matka kestää n. 30min speedboatilla ja hintaa on public speedboatilla 175 000 rupiaa eli n. 12€. Meillä oli tarkotus tehä eka viidestä sukelluksesta heti kun päästään Lembonganille, mutta yllättäen oltiin myöhässä perillä ja ei ehitty sukeltamaan. Mentiin sitte majapaikkaan ja vuokrattiin skootteri ja lähettiin ajeleen saarta ympäri. Eteläkärjessä Lembonganilla on semmonen paikka kun Devils tears. Siinä rantaviivan kallio tekee semmosen syvennyksen ja kun aallot iskee sinne, vesi puristuu jotenkin ovelasti kalliota vasten ja se suihkuaa siististi sieltä. Hankala selittää, mutta oli hieno, uskokaan vaan. Siellä uiskenteli myös merikilpikonnia! Siitä sitte kierrettii saari ympäri ja painuttii hostelliin nukkumaan, ku aamulla oli aikanen herätys. Hostellilla sitte (Nyoman guesthouse) hengialtiin bungalowissa ja molempien iho kutisi nii pirusti. Alettiin sitte tsuumaileen siinä ja kyllähän sitä jotaki öttimöttiäisiä meitä pitkin käveli. Menin respaan sanomaan asiasta ja pojat tuli oikein yhdessä tuumin vaihtamaan meille lakanat ja suihkutti puolipurkkia paikallista RAIDia sängyn täyteen ja totesivat että nyt on hyvä. No ei ollu. Nukuttiin se yö, aamulla 06:45 kamat kasaan ja aamupalan kautta sukelluskeskukselle. Saatin sieltä sitte huone ja vielä kohtuuhintaan. Ei ilmastointia, se vähä jännitti. Päästiin kuitenki itse asiaan eli sukeltaan. AOWD kurssiin kuuluu 5 sukellusta, joissa on kaikissa eri teema. Syväsukellus ja navigointi on ns. pakolliset. Lisäksi me valittiin nosteen hallinta, valokuvaus ja drift dive (virta sukellus). Ekalla sukelluksella kohteena oli Manta point. Nimensä se on saanu siitä, että siellä asustelee yleensä Paholaisrauskuja (Manta Ray). Ja niitä oli nyttenkin. Jessus minkä kokosia kavereita oli osa. Ja ne on vielä kaiken lisäksi hemmetin uteliaita. Yks isohko kaveri innostu oikein tosissaan meikäläisestä ja kierteli mua ympäri muutaman kerran. Sai siinä keskittyä hengittämään rauhassa. Mutta oli aivan sairaan siisti sukellus!

Devils tear☝️

Manta ray. 

Toisella sukelluksella me tehtiin valokuvaus. Sen sukelluksen pääasiallinen anti nyt oli katella kaikkea siistiä elämää vedenalla. Paikkana oli Crystal Bay ja se oli aivan sairaan hieno paikka, joka on Lembonganin naapurisaarella. Sinne ois päässy maita pitkin myös. Iltapäivällä mentiin sitte vielä käymään SUP:paileen. Ei ollu ainakaa sillä laudalla taaskaan mukavaa olla yli 100kg keijukainen. Mutta lopussa jo pysy meikäläinenki laudan päällä. Yöllä ei paljoa nukuttu sitten ku huoneessa oli vaan tuuletin, joka oli varmaan Lembonganin vanhin ja tehottomin. Saakeli sitä hikoilun määrää!! 

Pirteenä sitten kolmen sukelluksen päivään. Ekana oli vuorossa syvyyssukellus. Päästiin 22 metriin kun meijän instructor alko hakkaamaan tankkiaan metallikepillä merkiksi että nyt on jossain jotain siistiä. Täysiä perään ja 26m kohalla huomattiin mistä on kyse. Threshershark se siellä uiskenteli!! Sairaan iso ja siisti otus. Minä käynnistelin GoPron siinä vaiheessa kun Nora (instructor) ilmotti että jotain siistiä on eessä. Vaan enhän minä siitä mitään kuvaa tai videota saanu, aika hyvin ne sinne ympäristöön GoPron kautta katottuna katoaa. Kattelin siinä vaiheessa sukellustietokonetta ja se näytti 30m ja Ellu oli Noran kans muutaman metrin alempana. Ja tolla kurssilla raja siis on 30m mihin saa sukeltaa. Ei kait se toisaalta niin justiinsa oo mutta kuitenki. Nora oli aivan mielissään kun pintauduttiin. Kerto että on sukeltanu 4000 sukellusta ja ekan kerran näkee kyseisen hain. Ekan kerran!! Ja kun kysy multa että tuliko hyvä kuva nii olihan tuo vähä tympiä sanoa ettei oo kuvaa ollenkaa. Seuraavana oli vuorossa drift dive. Alkuun mietittiin että onkohan se nyt kovinkaan siisti, mutta oli se!! Makia liikkua hullun kovaa virran mukana. Ainoa mitä yritti tehä oli yrittää siinä vauhissa katella maisemia. Viiminen sukellus oli sitten navigointi ja se oli aika tylsä mutta kuuluu kurssiin  nii nou kän duu. Ei jaksettu neljättä sukellusta samalle päivää niin snorklailtiin sen aikaa kun muut sukelsi. 

Lauantaina aamulla sitte siirryttiin takasin Balille. Pauliinalla oli synttärit ja niitä lähettiin illalla sitte juhlistamaan. Ensin päivällä käytii tietenki pari tuntia surffaamassa. Käytiin syömässä ja vähä juotiin ja just kun oltiin lähössä ulos paikalliseen ravinteliin, ellulle iski paha olo ja tuli pikku pukli useaan otteeseen niin siinäpä se ilta sitte oliki meijän osalta. Sika harmi että ei päästy sinne ravinteliin mihin Pauliina halus.

Tänään sitte siirryttiin Seminyakiin. Tarkotus oli eka mennä Cangguun, josta meitsi varaski jo hostellin meille. Ainoa vaan että varasin sen väärille päiville ja päivien muuttaminen ois maksanu 2 kertaa jo maksetun summan verran niin päätettiin perua se varaus kun niin mieleni pahoitin. Sekin makso se peruuttaminen. Taas pahotin mieleni. Löyettiin kuitenki ihan ok hotelli Seminyakin ja Canggun rajamailta ja ollaan nyt täällä. Pari päivää vielä surffaamista tiedossa Berawa beachillä ja Seminyakin beachillä. Sitte onki aika jättää Aasia taakse ja suunnata kohti Uutta-Seelantia. 

Ehkäpä seuraava tarina tulee sitte sieltä!

Adjöö!

E&J

Matka jatkuu.

Viime torstaina siirryttiin Krabilta Phi Phille. Krabilta lähettiin hiukan haikein mielin, koska meijän "pikku mami" jäi sinne. Oli niin kiva nähä mamia ja heidän elämää siellä. Ei taas tiedä millo nähään mamia seuraavan kerran, niin siks se lähteminen tuntu vaikeelta. Mietin lähtiessä sieltä, että oisko pitäny viettää koko Thaimaa aika Krabilla...mutta ei se lähteminen sen helmpompaa ois siltikään ollu. 

No matka siis jatku Phi phille pariksi yöksi ja siitä Phukettiin. Saatiin sieltä halvin lento Balille, joten päätettiin olla Phuketissa kans muutama yö. Jotti ei oo käyny noissa kohteissa, mutta mää oon käyny noissa molemmissa. 

Lautalla oli 9kk ikäinen apinavauva!  kuvassa oikealla alhaalla Jotti, ei apinavauva

Phi phillä otettiin hotelliksi sama mikä meillä oli tyttöjen kanssa aiemmalla reissulla. Koska siinä on hyvä allas😃 No eiköhän sinne ollukki just perjantaina vapaa pääsy ja pool partyt. Aamusta hyökättiin ottaan aurinkotuolit sieltä, ku ties että se tulee olemaan aivan täynnä. Ja niinhän se oli. Musiikki kans soi niin kovalla, että ois vähintään pitäny olla parin promillen humalassa että ois ollu kivaa. Päätettiin kuitenkin hengailla siellä päivä. Päiväunet jäi ottamatta, kun ei siellä välillä kuullu ees omia ajatuksiaan 😃 Arskaa otettiin senki eestä ja siinä muute mää oon hyvä. Jottiki jää kakkoseksi. Paitsi pisteet siitä, että jottiki on jaksanu vaan löhötä auringossa. Yleensä se jostain taikoo pallon ja sitten pelataan 😂 

Perjantai iltana käytiin käveleen view pointille kattoon auringonlaskua. Ehittiin just ajoissa ja saatiin parit fototki napattua. Sieltä sitte hotellille ämpärillinen mojitoa kourassa. Käytiin syömässä cosmic ravintolassa, joka löydettiin ihan sattumalta, kun oltiin eka menossa papaya ravintolaan, joka oliki täynnä nii ei päästy sinne. Kävi sitte myöhemmin ilmi että näitä cosmic -nimisiä ravintoloita oli ainaki kolme. Me käytiin siis sen papayan vieressä olevassa ja ruoka oli pirun hyvää. Syömästä lähettiin ja otettiin uus tonkka  ja lähettiin kiertelemään katuja. Käytiin rannassa myös kattoon beach partyja. Enemmänhän tämä Phi phin meininki on suunnattu nuorille sinkuille, kun pariskunnille. Meidän makuun liian rauhaton saari. Se täällä on kiva, kun kävellen mennää joka paikkaan. Saarella kun ei liikuta mopoilla eikä autoilla. 

Lauantai iltapäivällä siirryttiin lautalla Phukettiin. Päätettiin ottaa Phukettiin majotus Kata beaciltä. Jotti bongas meille hostel.comin sivuilta Racha guest housen, joka oli todella hyvä (ilmastointi, aamupala ja siisti/tilava huone). Hintaa kolmelle yölle tuli 51e. Guest house oli saanu todella hyvät arvostelut myös netissä, eikä suotta. 

Kerranki ei tarvinnu kantaa rinkkoja😃 lautta makso hotelli kuljetuksineen 350 bahtia eli noin 9e. 

Sunnuntaina me vuokrattiin mopo ja lähettiin ajeleen ympäri saarta. Matkalla poikettiin Wake parkkiin, jonne oli pakko päästä seuraavana päivänä. Ois varmasti jääty samantien, mutta kummallakaan ei ollu uintikamppeita matkassa. Jatkettiinki matkaa Central Festival ostoskeskukseen shoppaileen. Tehtiin hyviä ja tarpeellisia ale löytöjä sieltä. Sieltä ajeltiin rantatietä pitkin hotellille, välillä toki pysähdyttiin kattelemaan maisemia. Oli tarkotus mennä maanantaina sukeltamaan, mutta ei oltu tajuttu kattoa kelloa ajellessa. Ku tultiin takasin hotellille kello oli sukelluskeskusten sulkemista enemmän. Ei siis sukellusta tiedossa. Päätettiin mennä sinne wakeparkkiin heti aamusta koska siellä sai nettisivujen mukaan 07:30-10:30 650 baht hintaan ja muuten kaks tuntia makso 750 baht.

muutama ruoka kuvakin. 

Maanantaina aamulla aikanen herätys ja kohti wakeparkkia. Päästiin perille ja työntekijät ilmotti että parkki aukeaa aina maanantaisin klo 10:30. Turhapa siitä on nettisivuilla tai paikan ovessa ilmottaa.. Takasin hotellille ja unta palloon. Tai toinen sai unta ja toinen ei. Se toinen katto nhl:ää. Sitte uus yritys wakeparkkiin. Otettiin 2 tunnin lippu ja siihen kuulu lauta huonoilla siteillä. Oli ihan sairaan kivaa! Määki pääsin heti ekalla lähtemään kaapelin matkaan! Mutkat tuotti mulle aluksi ongelmia ja jotille hajoilevat siteet. Ei ollu näitäkään suunniteltu yli 100kg keijun hyppelyille. Tai niillä laudoilla ei saanu mennä reileihin ja hyppyreihin just niitten huonojen siteitten takia. Ja jottia ärsytti kun se olis halunnu kokeilla tietenki. Ihan hyvä vaan nii ompahan ehjänä tuokin vielä. Hauskan wakeboardailun jälkee hotellin kautta hierontaan ja syömään. Oli lopulta nihkeän alun jälkeen kiva päivä. 

Tää oli parasta Phuketissa! 

Tiistai aamu alko taas aikasin, taksi oli oottamassa meitä guesthousen eessä klo 06:00 ja sitte nokka kohti lentokenttää. Nyt istuskellaan Singaporen kentällä oottamassa lentoa Balille. Balilta otettiin guesthouse läheltä Kutan rantaa, ei kuitenkaan ihan siitä baarien vierestä, toivottavasti. Huomenna heti ettimään joku opettamaan meijät kunnolla surffaamaan. Jotti on kokeillu ja vähä osaaki mutta mulle tulee olemaan eka kerta. 

Palataan 😎