Jenkkilä ☀️

Lento Los Angelesiin lähti ma 9.5 klo 9:40pm tai no seki oli tunnin myöhässä mutta kuitenki. Perillä losissa oltiin ma 9.5 klo 1:30pm. Oli villi tunne. Ja väsyny. Oltiin etukäteen vuokrattu auto. Piti olla focus vaan ei ollu. Saatiin sitte pienellä lisäsummalla dodge charger. Kyllä kuulkaa sihvosen pojalla hymy nousee ku kaasua painaa. Ai että se on kivaa se autourheilu. Losissa oltiin pari yötä ja kierrettiin hollywoodia ja losia ympäriinsä.

Käytiin kurkkaan Olympiakylää, kun Jotin äiti on uinut vuoden 84 Olympialaisissa.  Lisäksi mentiin moikkaan julkkiksia Madame Tussaudsiin.

Melko vilponen tuuli meinas olla vaan nii rannalla ei oikein viihdytty. Losista kurvailtiin santa cruziin jossa vaan nukuttiin yö. Aamulla käytiin kierteleen ja ois ehkä surffaamaan menty vaan eipä ollu aaltoja. Ja kylmäki oli. Sitte illalla kattomaan kun Nashville otti oikein kunnolla turpaan sharksilta game 7:ssa. Ei meinannu meitä naurattaa ku peksi hakkas mailansa paskaksi ja meni vaihtoaitioon mököttämään. Lyötiin kuitenki yläfemmoja paikallisten kans kun muuten ne ois saattanu lyyä meitä johonki muualle ku kämmeneen. Ihan sairaan hieno kokemus ja tapahtuma. Jos kuka tahansa on jenkeissä niin ihan ehottomasti kattomaan änärimatsi! Baseballia tai korista ei päästä kattomaan tällä reissulla. Koris varsinki harmittaa! Varsinkin kun ollaa San Franciscossa maanantaihin asti ja ilmeisesti golden state warriors pelais tiistaina taas. Just meikän tuuria. No joku toinen kerta sitten.

Nyt tosisaan ollaan San Franciscossa. Asustetaan täällä suomalaisen Irman luona, joka on yksi hyväsydämmisin ihminen kenet ollaan koskaan nähty. Asutaan ilmaiseksi täällä ja ollaan ikuisesti Irmalle siitä kiitollisia. Ollaan käyty monta hyvää juttutuokiota ja kuultu mitä ihmeellisempiä ja hienompi ja vaikka minkälaisia tarinoita. Irma on tullut tänne 47 vuotta sitten ja hän on ollut täällä hyvin pidetty ihminen. Heillä oli edesmenneen aviomiehen kanssa useampi kasvattilapsi, jotka ovat puhtaasti Irman ja hänen miehensä ansiosta edelleen hengissä ja täysipäisiä kansalaisia. Irman kaltaisia ihmisiä tulisi maailmassa olla niin paljon enemmän. Hänen sydän on täyttä kultaa.

San Franciscossa päivät meni kierrellessä nähtävyyksiä ja erilaisia siistejä paikkoja. Perjantaina illasta Irman poika järjesti wrestling –tapahtuman 15 minuutin ajomatkan päässä ja me ajettiin ehottomasti Irman kans sitä kattomaan. Olihan se kokemus. Ei enää säväyttäny ihan niinku 12 vuotiaana telkkarista Smackdownia kattoessa. Hehe. Päivät tosiaan muuten kierreltiin ja käveltiin pirusti ja illalla väsyneenä Irman kattohuoneistoon suunnittelemaan seuraavaa päivää. San Franciscossa riittää nähtävää ja ihasteltavaa ja ihmeteltävää aivan tajuttoman paljon. Pelkät talot jo itessään on makkeita katella. Lisäksi maisemat muuttuu melkosesti jos malttaa ajella tai etes kävellä jonki aikaa. Autolla se ottaa noin 45minuuttia päästä suurkaupungin keskeltä ruohikkoa kasvavalle kukkulalle tai ”vuorelle” näköalapaikalle. 

Niin nättejä taloja. Ja keskellä kaupunkia joutsen hoivas poikasiaan☺️

Sunnutaina meitä opasti San Franciscon maisemiin Nette ja Jari. Jarin minä tunnen avantouintihommista ja monet monet muut tuntee jarin viulunsoitosta, missä molemmissa herra sattuu olemaan maailman parhaita. Nette ja Jari tosiaan asuu ”lahden toisella puolella” niinkun Irma asian ilmotti. Vähä niinku Turussa, mutta isommassa mittakaavassa ja ehkä vähä mukavemmilla ihmisillä. No ei vainkaa. tai no.. ei kuiteskaa. Nette ja Jari vei meitä meijän tiukasta aikataulusta johtuen useampaan paikkaan muutamassa tunnissa. Ja minkälaisiin paikkoihin me päästiinkää. Nähtiin San Franciscon siluetti monesta eri kulmasta, Golden gate molemmin puolin, toiselta puolen korkealta ja toiselta merenpinnan tasolta. Ei voida ikinä kiittää Netteä ja Jaria tarpeeksi tästä päivästä. Muutenkin meijän mielestä ihmiset San Franciscossa oli hirmu ystävällisiä ja mukavia. Osti sitten ruokaa ravintolasta, oli kaupan tai kahvilan kassalla niin ihmiset kyseli ja oli aidosti kiinnostuneita meijän reissusta ja suomesta. Tai sitten mää oon vaan komia. Seki on kyllä mahollista. 😂

Hieno päivä, upeet maisemat☺️

Maanantaina matka jatku meillä kohti Las Vegasia. Käjet jo syyhys saaha päästä tuhlaamaan rahaa. Välissä piti kuitenki pysähtyä tuhlaamaan rahaa ensimmäiseen Outlettiin jenkeissä. Ja sitähän meni. Mulla on tapana ostaa kunnolla vaatteita muutaman vuoden välein. Ja nyt oli se aika. Ostin. Paljon. Ja jos asuisin täällä, ostaisin kenkiä paljon enemmän. Paljon enemmän. Välietapin kautta kruisailtiin Bakersfieldiin yöksi. Siinäpä sitten kaikki siitä paikasta sanottava. Tiistaina Vegasiin lopulta. Ja yllättäen sää pilvinen. Kyllä kiroilutti, vaan ei kiroiltu. No ehkä vähän. Pari sanaa vaan. Tiistai meni ihmetellessä Vegasin valoja. Ja hienoa hotellia. Tai meille hienoa, ei välttämättä monelle muulle. Oli se sen verran hieno kuitenki että Blackjack pöytään makso sisään 50 dollaria ja minimi panos oli 20 dollaria. En lähteny tässä vaiheessa kokeileen. Ei ollu siis rahaa. Pelattiin muutama dollari automaatteihin. Oli mukavaa.

Keskiviikko meniki aamupäivän osalta altaalla. Nyt se jaffa sitte paisto ja kunnolla. Pitkästä aikaa oli oikiasti lämmin. Ja kyllä oli mukavata. Käytiin vähä urheilemassaki. Ekan kerran 8 viikkoon. Tuntu ilikiälle kävellä seuraavana aamuna. Vaa sen siitä saa. Kun lomailee. Keskiviikkona käytiin kattomassa myös taikuri-koomikko show meijän hotellilla ja samalla saatiin buffettiin 2-yhen-hinnalla –liput. Kaks kappaletta itseasiassa. Oli tarkotus vielä mennä illalla kierteleen sitte kaupunkia. Ei menty. Söin nimittäin aavistuksen verran liikaa. Paras buffetti missä oon ikinä käyny. Ja söin tosiaan sen mukaan. En tohi etes luetella kaikkea. Tullee paha olo vieläki. Työntekijät jo siellä naureskeli mulle kun hain lisää ruokaa. Ja ollaan kuitenki jenkeissä. Täällä oon oikiasti huomannu olevani 100kg keijukainen. Saakeli minkä kokosia ihmisiä täältä löytyy. Parhaat näyttää siltä että ne ois syöny minut x 2. Ihan käsittämättömän kokosia kavereita kyllä. Ja parhaat niistä kulkee sähkötuolilla. Ei jumalauta miten laiskaa porukkaa.

Paras buffetti ikinä! 

Torstaina lähettiin ajeleen Hoover Damille ja Grand Canyonille. Hoover Damille on noin 45min matka Vegasista. Näppärä ajo mutta tuskanene loppumatka. Aivan helevetisti porukkaa jo aamulla 10 aikaan. Hermot meni. Eivät ossaa autoa ajaa. Ite pitäs ajaa kaikkia autoja ja mopoja. Kaks harrikkajätkää meinas oikiasti joutua ajeleen Hoover Damia vertikaalisuuntaan. Sen verran meinas hermo mennä. Grand Canyonille päätettiin ajaa semmoselle Skywalkille. Grand Canyon national parkkiin on noin 4 tunnin ajo vegasista ja sitä ei jaksettu ajaa. Se yllätti että meillä piti maksaa yhteensä 90 dollaria ALENNUSTEN kanssa että päästiin kattoon sitä kanjonia. Ja alennukset saatiin kun ruinattiin vähä ja pikkusen heitettiin teatteria. Normaalisti ois maksanu 125 dollaria. Oltiin kuulemma intiaanien mailla. Kyllä minä intiaanien maan sille meinasin näyttää. Vaan en näyttäny. Ois muuten se pirkko ollu ihmeissään. Maksettiin kuitenki ja päästiin kattomaan kanjonia. Ja jumalauta mikä kokemus! Pelotti niin perkeleesti mennä lähelle reunaa. Muutamassa kuvassa näkee sen kilometrin päähän. Vaikka siinä kuvaa ottaessa tuntu et näyttää varmaa siltä että ei pelota yhtää. Hahahah. Eipä! Kiinalaiset yllättäen oli valtaosana turisteista. Eikä menny hermot yhtään. Voin kertoa että on raskasta porukkaa. Ei varmasti kaikki, en oo rasisti, mutta suurin osa. Voi saatana jonottaminen olla vaikeaa. ”mun kaveri on tuolla” ja sitte osotellaan. Ja nuo sanatki tulee kiinaksi. Arvailua se vaan on mitä ne sanoo. Voihan ne idiottiksikki haukkua. Mistä sitä tietää. Ite ne ainaki on. Osittain. Palataampa asiaan. Niin ja kaikki kiinalaiset pysy reunan paremmalla puolen. Päätelkää ite kumpi se on. 

Grand Canyonilta ajeltiin takasin Vegasiin ja taas syömään buffettiin. Olihan meillä kaks alennuskuponkia. Nyt otin vielä juomabuffetin lisäksi. Aijaijai. Ja oli onni että sattu thamaalainen tarjoilija joka ymmärsi että isoa valkosta miestä saattaa janottaa. Ei janottanu enää sen jälkee. Eikä ollu nälkäkää. Saakeli taas iha liikaa ruokaa. Uskomatonta kun ei voi oppia. Pelattiin taas illalla automaatteihin rahaa. Pari kertaa oltiin saaha reilu tonni vaan ei saatu. Ei siitä sen enempää.

Aamulla taas auton nokka kohti San Diegoa. Vaan eipä mentykkää sinne asti. Oli aika kallista yöpymistä tarjolla niin päätettiin ottaa Anaheimista loput yöt. Jos koskaan jenkkeihin on tulossa nii kannattaa varata majotukset ajoissa. Ainakin meijän kokemuksella se on huomattavasti halvempaa sillä tavalla. Kyselemällä motelleista hinnat on ollu yhtä lukuunottamatta kalliimpia kun netissä näyttää. Matkalla Anaheimiin käytiin taas outletissa. Ja meni paljon rahaa. Ja saatiin kaikkea siistiä. Minä sain rullalaudan. Uijui! 

Lauantaina lähettiin  kattomaan San Diegoa päiväseltään. Sielläkin oli outletti niin sinne piti mennä. Onneks ei menny nyt paljoa rahaa. Mietittiin eka Meksikon puolelle menemistä, mutta sitte kuultiin että kävellen sinne meneminen ottaa n. tunnin suuntaansa jonojen vuoksi. Oli kuitenki viikonloppu. Tijuanasta San Diegoon tulee kuulemma aika monta turistia päivässä. Ja sama päinvastoin. Sieltä rannalle ja minä sain surffata pitkästä aikaa. Oli aivan paskat aallot ja ei siitä tullu oikein mitään, mutta oli mahtava kuitenki olla laudan kans taas meressä. Kylmä meinas vaan tulla kun tuuli vaihteeksi pirun kylmästi. Pari tuntia rannalla ja sitte takasi Anaheimiin. Ajettiin rantatietä ja on se vaan niin hieno että. Jos ikinä tänne tulee niin se 1 tie on ihan ehoton koettava asia!!

Matkalla San Diegosta Anaheimiin.

Sunnuntaina oli vuorossa aamusta lätkän MM-finaali. Sen jälkeen rannalle seuraamaan Memorial day weekendin viettoa. Sattu Huntington beachilla olemaan surffikisat. Paskat aallot. Suora lainaus selostajalta ja kilpailijoilta. Ei tarvinnu itelläkää vuokrata lautaa, jonka vuokra oli muuten 2 kertainen San Diegoon (San Diegossa tunti 5 $ ja Huntingtonilla 10$ ja siitä ylöspäin. Päivä vietettiin rannalla ja syötiin hyvin. Illasta sitten hotellilla vaan hengailtiin. Täälä on välimatkat niin tajuttomia että jos haluais illanviettoon niin pitäs asua lähellä niitä paikkoja tai ajella taksilla. Molemmat aikalailla kalliita vaihtoehtoja. Maanantai meni aamupäivän osalta viimisiä shoppailuja tehdessä. Iltapäivä sitte oltiin taas rannalla. Minä toivoin surffaamista vaan aallot oli semmoset et ei ollu järkeä. Ihan mössöä koko meri. Ja kyllä niin vietävästi meinas harmittaa. Pari rumaa sanaa kävi mielessä oikein. Vaan en sanonu ääneen. Ilta meni pakkaillessa. Ja kyllä olikin kuulkaa pakkaamista. Rinkat näyttää lähinnä soikioilta ja semmosilta, että väärään kohtaan koskeminen räjäyttää ne.

Reissun viimenen päivä meni altaalla puoleenpäivään saakka, kunnes piti lähtä kohti kenttää. Tuntuu aivan hullulta miten nopiaa 11 viikkoa meni. Kotona oottaa arki. Hyi! arki. Ellu ootti vähä enemmä jo arkea. Minä en niinkään. Onhan se sitten taas mukavaa kun siihen rytmiin pääsee. Vaan on se tämä lepponen elämäntyyli just ku mulle tehty. Seuraavaa reissua suunnitellessa!!

Over and out!

-J-

ps. 1,5viikkoa ollan jo oltu kotona. On vaan niin kiiretttä pitänyt, että vasta nyt ehin lisätä kuvia tähän Jotin tarinoimaan blogi tekstiin. 

Tarinaa Fidziltä😅

Ei tiedä mistä alottas purkamaan Fidzin reissua, sen verran ristiriitaiset fiilikset saaret jätti jälkeensä. Me lenttiin Nadiin 2.5 Uudesta-Zeelannista. Oltiin jo etukäteen buukattu ekalle parille yölle Travelers beach resort, joka on lähellä lentokenttää ja rannalla. Tämän lisäksi oltiin otettu Yasawa saarelle Navotua homestayhin pari yötä. Hyvä niin, koska netti toimi äärimmäisen huonosti ekassa "resortissa". Kun tultiin meijä "resortiin" se sisälsikin samassa kombleksissa hostellin, joka ois tietenki ollu halvempi. Huone sentään oli ihan ok. Lähettiin sitte kattoon rantaa, joka kuvissa oli näyttänyt ihan hyvältä. Toki oltiin luettu, että se ei ihan niin hieno oo mitä kuvat antaa ymmärtää. Todellisuus olikin kaukana kuvista. Alueen nimi, jossa majoitus sijaitsi on wailoaloa, joka tarkoittaa Fidzin kielellä mustaa rantaa. Tämä opittiin vasta myöhemmin. Eka päivä nyt meni siis ihmetellessä ja käytiin me syömässä loistavaa ruokaa korealaisessa ravintolassa. Seuraavana päivänä otettiin altaalla vähän aurinkoa ja etsittiin seuraaville kahelle yölle majotusta. Päädyttiin arpomaan kahden saaren välillä majoituspaikkaa, Beachcomperin ja Manan. Valittiin jälkimmäinen saari. Syystä että siellä oli halvempi sukeltaa, isompi saari eli enemmän aktiviteetteja ja majotus vaikutti hyvältä. Perseelleen se meni. Ensinnäkin oltiin luettu, että päästäs Bula passilla liikkumaan saarten välit. Perseelleen meni seki. Ei päästy. Ostettiin siis erikseen jokainen venematka ja kalliiksi tuli. Beachcomperillehan ois päästy Bula passilla. Tietenki. Hetken aikaa kirottiin saarivalintaa, mutta sitte ajateltiin että rahaahan tässä vaan vähittiin. Pääasia, että paratiisisaarelle päästään. Mutta palataanpa tähä paratiisisaareen hetken päästä. 

Meijän resortista päästiin näppärästi paikallisbussilla ( 1 fidzi dollari/suunta) Nadin keskustaan ja loppu päivä kierreltiinkin siellä. Meidän piti ettiä sieltä kavan juuri, josta tehdään kavaa eli Fidzin perinnejuomaa. Se puuduttaa hieman suuta, tekee olon rennommaksi ja takaa hyvän unen. Näin meille kerrottiin. Ylläri ylläri me myöhästyttiin markkinoilta ja maksettiin juuresta tupla hinta. Ja ylläri ylläri myöhästyttiin myös viimesestä bussista, millä ois päästy hotellin pihaan. Mutta mukavahan se on reippailla pilkkopimeessä, 12l pullovettä käsissä, pari kilsaa. Perussettiä siis meille. 

Kavaa metsästämässä. 

Seuraavana aamuna meitä tultiin hakemaan fiji-timen mukaisesti puolituntia myöhässä. Venematka kesti Manalle reilun puolituntia. Matkalla nähtiin muutama makian näkönen ranta ja odotukset nousi. Oltiin luettu Manan rannoista ja niiden mahtavista snorkki paikoista. Ne oli toisella puolen saarta eli sais samalla vähän kierrellä saarta ja seikkailla ja sitte snorklailla. Mana kun tuli näkyviin oli selkeä että nähtiin eka nimenomaan ne toisen puolen rannat. Aivan käsittämättömän puhtaan näköstä hiekkaa ja kirkasta vettä. Toisen puolen ranta olikin sitten aikalailla erilainen. Laskuveden aikaan tummat korallit tuli esiin, rannassa lillu merilevää ja hiekka oli täynnä puun palasia ja roskaa. Roskat hiekassa kuulemma johtuu siitä että siellä oli helmikuussa kaikkien aikojen voimakkain sykloni fidzin historiassa. Ihmeteltiin matkalla nähtyjä puhtaita rantoja ja muutaman päivän sisällä meille valkenikin että ne oli puhtaita koska ne puhdistettiin joka aamu. Ei meillä ratu kini backpackerissä. Eheeii. Me oltiin maksettu jo kaks yötä etukäteen ja muut meijän kans samalla veneellä tulleet makso paikan päällä. Sitten meille pidettiin info, jossa kerrottiin että me saadaan oleskella saarella vain siinä paskasella rannalla.. Mitä himpskattia minä ajattelin ensiksi. Ja toiseksi ja aika monta kertaa sen jälkeenki. Muu saari oli kuulemma vuokrattu survivor tv-sarjan kuvauksiin. Saakelin survivorit. Meillä piti olla wifi, mutta ei ollu sitäkää. Kaikki muut meijän kans tulleet ilmotti että ei käy ja saivat rahat takasin ja lähtivät pois. Ei me. Vaan sen takia että oltiin maksettu etukäteen. JES! No mentiin meijän bungalowiin. Se sentään oli ihan siistin näkönen ja rannalla. Ja siinä oli ilmastointi vaikka ei pitänyt olla. Siinä sitte oltiin lähössä tutkimaan meijän 200m rantapätkää. Ei mennykkää ovi lukkoon sillä avaimella. Meijät oli ohjattu väärään huoneeseen. Mentiinki ihan toiselle puolelle kylää. Kyllä, kylää. Siinä meijän hostellin vieressä on manan kylä. Ja me oltiin nyt niin kaukana rannasta, kun sillä saarella pääsee. Ihan siisti oli tämäki vaan ei ollu ilmastointia. Ihan sama. Nauratti enää oikeestaa. Lähettiin kysymään naapurihostellista sukelluksen hintaa. Siellä oliki halvempaa ja päätettiin ottaa sieltä kautta. Samalla törmättiin suomalaiseen pariskuntaan jotka oli reissannu ausseissa vuoden ja tulleet nauttimaan pariksi viikoksi paratiisista fidzille. Kyllä oli ilosia heijänki naamat kun oli kuulleet saaren vuokraamisesta. Siinä sitte yhessä naureskeltiin ja iloittiin hyvästä päätöksestä tulla manalle. On jännä että jo 4kk ollu kuvaukset käynnissä ja mitään mainintaa ei missää nettisivulla tai paikallisten matkavälittäjien infoissa. Siinä iloa jakaessa meniki se iltapäivä. Sammahettiin aikaseen vaan sitä unen iloa ei kauaa kestäny. 00:34 heräsin ku joku kopsahti ottaan. Aukasin unenpöpperöiset silmät vaan todetakseni että mun otalla istuskeli semmonen 5cm pitkä vihreä heinäsirkka. Saakeli kuulkaa liikkuu 100kg, joojoo oon laihtunu, 2kk reenaamattomuuen jälkeen suhteellisen vihasesti. Siinä kun ekaa sirkkaa metästin nii toinen, tällä kertaa ruskea, tulla tupsahti sinne piristämään bileitä. Ninjaliikkeitten jälkee molemmat sirkanperkeleet oli jalattomia ja siis täysin puolustuskyvyttömiä. Heitin ne ulos. Sitte viriteltiin omatekonen hyttysverkko. Ois voinu semmosen ja sitte silkkimakuupussit ostaa jo ennen reissua. Ei oikee nukuttanu enää..

Manalle lähdössä.Ja siiinä myös kuva meidän "paratiisi" rannasta. Ei paljo  naurattanu.

Mana Island.

Seuraava aamu alko sukelluksella. Olipa vanhat kamppeet millä sukellettii. Mulla vuosi painemittari, tasapainoliivi ja vararegulattorin liittimet. Hemmetin hyvä siis. Pojat totes että painetaan vähä tuosta ja tuosta nii hyvä on. Ja sitte mentii. Oli ihan jees sukellus kun nähtiin riuttahaita ihan parin metrin päästä. Näkyvyys muuten oli huono ja koralleissa ei oikeestaan ollu värejä. Ei sukellettu sitte ku se yks kerta. Lähettiin vetämään nuudelilounas ja setvimään huoneen sirkkaongelmaa respan ei niin ystävällisen tätin kans. Saatiin uus huone ja meille luvattiin vielä ilmanen päivällinen wifin puuttumisen vuoksi. Oltiin jo hyvin tyytyväisiä. sitte lähettiin seikkailemaan suomalaisten kans. Päätettii lähtä kokeileen onnea "suljetulle" kukkulalle. Kiivettiin tosiaan semmoselle pikku kukkulalle ja siellä tsuumailtiin hetki. Niin kauan oikeestaan että survivorin vartijat tuli häätämään meijät. Kohteliaasti se kyllä anteeksi pyysi. Liekkö säikähtäny ellun hauista. Se olikin meijän Mana saaren kohokohta. 

Tuonne me seikkailtiin Julian ja Riknn kanssa. Siellä ne survivor kentät oli☝️

Illalla mentii syömää meille luvattu ilmanen päivällinen kun ei saatukkaan wifiä. Hetki istuttii ja sitte tarjoilija sano et ei me saaha sitä ja sitte tuli paikan manageri siihen, joka siis sen päivällisen meille aiemmin lupas. Hän olikin nyt päättänyt että koska saatiin jo uus huone, ei tarvittu enää päivällistä. Hiukan ihmetytti ja meinas hermostuttaakki. Sitten kun tämä herrasmies sano vielä että olivat soittaneet johonki josta oli sanottu että ei meille mitää wifiä oo luvattu nii meinas mennä hermo jo tosissaa. Syötiin nuudeleita. Paska paikka. Ilta hengailtiin naapurihostellissa asuneitten suomalaisten kans. Oli joku joka ymmärsi mistä puhuttii ja sepä se kiva oli. Muutenki oli pirun mukava hengailla Julian ja Rikun kans. 

Aamulla beachcomberin kautta laivaan joka vei meijät homestayhin. Ja kyllä kirveli ootella beachcomberin edustalla vajaa pari tuntia ootella. Oli ihan puhtaat rannat. Ellua varsinki meinas harmittaa ja kovaa. No lautalla uuteen paikkaan hymyssä suin kuitenki. Homestayhin meijän kans tuli kaks filippiiniläistä naista. Saatiin ihan sairaan kiva vastaanotto ja meille oli oma bungalowi, missä oli hyttysverkko. Mutta sähköjä ei ollu. Eka päivä hengailtiin vaa kylässä ja syötiin. Ruoka oli kylmää mutta sitä oli paljon. Illalla juotiin kavaa. Maistu paskalta, puudutti ihan vähän suuta ja sai aikaan armottoman kusemisen tarpeen, joka jatku seuraavaan aamuun asti. Ei siis tullu meille rauhallista unta. Pääkipua ei saatu niinku jotku kuulemma senki on saanu.

Seuraavana päivänä mentii kuuluisaan luolaan. Se luola on kallion sisällä ja siellä pystyy uimaan. Toinen luolasto on saman sisäänkäynnin plus pienen sukelluksen päässä. Vähän kuumotti sukeltaa semmonen 3metriä pilkkopimeessä ilman laseja. Eka opas pukkas vauhtia ja toinen otti vastaan tunnelin toisessa päässä. Ihan pilkkopimeetä ja syvyyttä x metriä. Kuumotti. Ja kun samaan aikaan siellä oli 20 muuta. Ja brittejä jotka huusi. Hermot meinas mennä. Ihmeteltiin oppaitten rohkeutta ottaa sinne ihan kuka vaan uskalsi tulla. Yhen taskulampun valossa siellä sitte mentii. Esimerkiksi toinen filippiiniläisistä tytöistä sano siellä luolassa mulle että ei oikein osaa uida. Tietenki sen jälkee ku olin sille ääneen ihmetelly että helvetin hullut ottaa tänne huonolla uimataidolla varustettuja kanssataistelijoita. Tais tyttö säikähtää kun heti ilmotti että ei oikein tuo roolaaminen luonnistu. No siisti kokemus kuitenki. Siitä honeymoon islandille jossa oli värikkäimmät korallit koko reissulla. Se oli siistiä snorklailua. Siellä hengailtiin pari timmaa ja oli erittäin pätevää. Muutenkin ku snorklaamisen puolesta. Illalla vaan hengailua ja syömistä. Saatiin muuten lämpimämä ruoka!

Seuraava aamu oliki äitienpäivä. Meijät pyydettiin kirkkoon mukaan seuraamaan. No tietenki mentiin ja olihan se kokemus. Välillä laulettiin oikein peräsuolesta asti karjumalla ja sitte seuraavaksi joku heittäyty kenttään ja rukoili hetken. Empä oo ennen semmosta nähny. No kokemus seki. Siitä sitte laivaan ja takasin pääsaarelle. Laiva oli vaan 3h myöhässä perillä. Ja se kuitattiin että "fiji time and we are really sorry" eipä siinä. Hotelliin ku päästiin nii olivat kuulemma jo hetkisen ootelleet. No aijaa, arvaappa oltiinko me. No oltiin.

Siinä muutama kuva kollaasi Homestaysta. 

Viiminen päivä fidzillä 9.5.2016 hengailtiin oikeastaan Julian ja Rikun kans, jotka oli palannu pääsaarelle kans Manalta. Niillä oli tosiaan 4 yötä siellä. Oli kuulemma sitte kun himpskatin harmituksesta yli oli päässy niin ihan jees siellä. Olivat päässeet vetasemaan tanssiesitksen ja maammelaulun. Hehee. 

Nyt ollaaanki jo jenkkeissä, mutta tarinaa täältä tulee hiukan myöhemmin😃

Uusi-Seelanti part II

Heippatirallaa. Täällä sitä makkoillaan viimistä iltaa Uudessa-Seelannissa. Aamulla herätys vaihteeksi ihana 0415 ja kentällä täytyy olla 0500. Että mukavata aamua vaan taas. Tai itseasiassa se on ilta suomessa. Kello on täällä 9 tuntia eellä sinne verrattuna. Aika Uudessa-Seelannissa on menny nopeaa. Ollaan siirrytty aika vauhdilla paikasta toiseen. Lake Hawealta siis ajeltiin Franz Josefiin. Matkan tekoon meni semmonen 6 tuntia kun pysäheltiin ihailemaan maisemia aina välillä. Mulla nousi kuume sillon yöllä niin ei ollu hääviä ajella sitä matkaa. Semmosta se välillä on. Oli tosiaan aivan sairaan hienoja maisemia matkalla. Pakko mainita Blue Pools joka oli n. tunnin ajon päässä Lake Hawealta. Aivan sairaan kirkasta vettä. Ja kylymää. Jotkut saksalaiset jätkät hyppäs riippusillalta sinne jortaniaan. Hulluja perkele. Oisin kyllä minäki jos kipiänä en ois ollu. Oli sen verran siistin näkönen se vesi sieltä sillalta. Lopulta päästiin Franz Josefiin ja majotuttiin sir cendrics chateau hostellissa. Oli hyvä paikka ja vahingossa upgreidasivat meijät parempaan huoneeseen. Ei käyty valittamassa. Iltapäivällä kierreltiin sitä pikkukylää mitä minä kuumeeltani jaksoin. Eli en kauaa. Sitte huoneeseen ja unta palloon. 10 timman unien jälkee matka jatku kohti jäätikköä. Kävelyä oli semmonen 4km. Ei päästy ihan jäätikköä koskemaan vaan oltiin semmosen 500m päässä siitä. On kuulemma melko epävakaa se jäätikkö nykysellään. Vielä muutama vuosi sitten samaa reittiä pitkin on päässy lyömää kätensä jäätikköön. Ja itseasiassa sillon jäätikön reuna on ollu siinä kohin missä me seistiin. Eli selkeä esimerkki ilmaston lämpenemisestä. Mietittiinki että mitähän  tommoselle pikkupaikalle käy jos jäätikkö sulaa. Kaikki kun tuntu olevan siellä vaan sitä kattomassa ja ketkä siellä asu, oli joko jossaki majapaikassa tai helikopterifirmassa töissä. 

Blue pools☝️

Franz Josefilta matka jatku kohti Greymouthia. Matkalla oli parikin mukavan näköstä kaupunkia ja ne nosti odotuksia Greymouthiin. Näistä kaupungeista mainittakoon Hokitika joka jo nimensä puolesta on erittäin pätevä mesta. Ei oltu oikeastaan luettu yhtään mitään Greymouthista ennakkoon. Virhe. Maailman tylsin kaupunki. Ei yhtään ketään eikä mitään. Meidän majotus oli 7km kaupungin keskustasta. Se oli semmonen pieni Homestay tyyppinen majapaikka, Brunnerton Lodge. Mentiin sinne joskus klo 15 aikaan ja ketään ei ollu paikalla. Oli ohjeet seinällä että ei muuta kun huoneeseen vaan jos ketään ei kuulu eikä nävy. No mehän mentiin. Taas helekkarin kylmä huone. Tässsä paikassa sen ymmärtää, oli kuitenkin yli 100v vanha talo. Oltiin tunnin verran hengailtu ku aloin katteleen varausvahvistuksesta että moneltas se check inn muuten olikaan. No klo 16. Tosi jännä että ketää ei ollu paikalla sillon ku tultiin. Ei mittään. Kello oli nyt jo check innin verran eikä vieläkää ketään. Ihme toimintaa. Siitä sitten toiveikkaana Greymouthin keskustaan, joskohan siellä nyt olis elämää ja väkeä. Ei ollu. Subway oli ainoa järkevänhintanen ruokapaikka joka oli auki. En edelleenkään kuumeisena jaksanu ruoan laittoa niin nykästiin semmoset sitte kitusiin. Maistuhan ne. Taas ajoissa unta kaaliin ja vejettiin tänäki yönä kevyet 11h unta. 

Ja aamusta vaan Nissani vinkumaan ja nilikka suorana kohti Kaikouraa. Taas oli kovat odotukset. Nyt niihin vastattiin. Ihan sairaan hieno paikka. Majotuttiin Dusky Lodge nimisessä paikassa, joka oli ihan jees hintaansa nähen. Vieläki aavistuksen kipiänä ja Ellulla kuumeinen olo kans niin käytiin pikaseen kävelemässä semmonen 20min kävelyreissu vesiputoukselle. Siistiä siinä paikassa oli se että sinne vesiputoukselle tuli hylkeenpoikasia leikkimään aina keväisin. Aivaan sairaan hauskan näköstä kun muutama kymmenen hylkeenpoikasta vettää rallia eestaas. Sitte taas unta kuulaan 10h ja aamulla kohti uutta kävelyreittiä. Peninsula Walkway oli sen kävelyreitin nimi. Aivan käsittämättömän hienot maisemat. Sai minutki lisäämään Instagrammiin kuvan. Niin hienot ne oli. Kattokaa vaikka. 👇

Siellä kävellessä soitettiin Kaikoura Aero clubiin joka järjesti valaankatselulentoja ja semmosia pilot-a-plane juttuja. Otettiin se pilot a plane. Sinne sitten lounaan jälkeen ja meikäläinen rattiin. Huhhuh ku jännitti. Mutta niinku se oikia pilotti sano niin kyllä Ellu se rohkeampi oli ku minun kyytiin uskalsi. Villi tunne minuutin briiffillä ajella konetta 500m korkeuessa. Nähtiin delfiiniparvi ja muutenkin Kaikouran alue ihan sairaan hienona auringon paisteessa. Jos ikinä kukaan tonne eksyy niin ehottomasti Bookme.co.nz sivusto auki niin saa kaikkia nuita aktiviteetteja hyvillä alennuksilla. Meki olis saatu Milford Soundiin aika paljon halvemmalla reissu vaan eipä tiietty moisesta sivusta ennen kun Ellu sattumalta sen bongas ku etittiin tekemistä Kaikourasta. 

Lennon jälkeen jatkettiin kohti Christchurchia jossa meillä oli varattuna airbnb:n kautta majotus. Se majotus oli paras tähän mennessä airbnb:n kautta. Andrew oli ihan sairaan mukava heppu ja itseasiassa kokkailtiinki yks ilta sen kanssa. Tai se kokkas meille. Christchurcissä käytännössä vaa kierreltiin kaupunkia ja ihan ympäröiviä alueita. 2011 siellä oli ihan supervoimakas maanjäristys mikä hajotti koko keskustan. Edelleen siellä on rakentaminen kesken sen jäljiltä. Heti maanjäristyksen jälkeen keskustaan oli tehty työmaakonteista "ostoskeskus" missä oli kauppa, pankki ja muutamia vaatekauppoja. Se on edelleenki siellä ja oli siisti käyä kattomassa sitä. Käytiin myös museossa, kyllä me käytiin museossa. Ja oli makia lueskella Maori jutuista vähä tarkemmin. Ollu aika karua sakkia aikanaan. Ja taitavia ku helevetti. Yhtenä iltana käytiin uiskentelemassa paikallisessa hallissa tunnin verran. Oli hyvä päästä liikkumaan taas pitkästä aikaa kun molemmat oli ollu enemmän ja vähemmän kipeänä. 

Nyt makoillaan tosiaan lentokenttähotellissa ja podetaan pientä mahakipua päivällisestä. Paskin burrito ikinä. Älkää menkö Christchurchin lentokentän lähellä olevaan meksikolaiseen syömään. Ihan paskaa ruokaa, ei tuu ku paha mieli ja paljon pieruja😃

Ruoka oli huono, mutta timtamit maistuu👌parhaita keksejä ja näitä on muute syöty ja paljo😃

Huomenna aamulla lento tosiaan Fijille. Siitä tuleeki mielenkiintosta. Ollaan varattu loppuajalle sinne homestay semmoseen kylään missä ei oo etes sähköjä. Saa nähä miten somevastaava siellä pärjää...😁

Adijöö

- J -

Uusi-Seelanti part I

Balilla viimiset päivät kulu auringosta ja surffista nauttien. Viimisenä päivänä varsinki surffauksen puolesta oli ihan tajuttoman siisti päivä! Löydettiin meille just sopivia aaltoja, mitkä kaatu tasasen pehmeesti. Edellisenä päivänä aallot oli lähinnä semmosia, että ensin tuntu että se ei tuu ollenkaa ja sitte se jo kaatuki. Ja pesukoneessa oltiin koko aika. 

Oli aika siirtyä Aasian lämmöstä vähä viileempään paikkaan. Tähän aikaan vuodesta Uudessa-Seelannissa on päivisin lämmintä semmonen 15-20 astetta, mutta yöllä lämpö voi puota aina pakkasen puolelle. Aavistuksen hirvitti, mutta maisemia ootettiin kovasti. Kun kone laskeutu keskiviikkona Queenstowniin, oli molemmilla monttu auki. Heti lentokentän vieressä nousee jylhä vuoristo. Queenstown on Uuden-Seelannin eteläsäären eteläosassa sijaitseva n. 30 000 ihmisen kaupunki. Se on tunnettu kaikenlaisesta extreme hommasta. 

Kentälle kun päästiin niin ajatus oli että otetaan ennalta maksettu vuokra-auto haltuun ja tykitetään majapaikkaan Queenstownin keskustaan. Ei menny ihan nuin. Täällä jos haluaa ulkomaalaisena ajaa autoa, pitää sulla olla englanninkielinen ajokortti TAI muulla kun lontoolla kirjotettu kortti virallisesti käännettynä. Eipä ollu meillä. Ja makso mukavasti käännättää mun ajokortti. Kysyin että eikö riitä että mulla ajokortin takaosassa on piirrettynä ajoneuvot mitä saan ajaa ja päivämäärätki mistä eteenpäin oon niitä saanut ajaa. Ei riittäny. Eivät siis ossaa kuvia tulkita. Lopulta saatiin vuokra-auto, ei ihan uudenkarhia Nissan Tiida. Muuten on osottautunu hyväksi menopeliksi, mutta automaattilaatikko ei vastaa meikäläisen tottumuksia. Kun ylämäki tulee, oli vauhtia siihen tullessa 60-100km/h, on mäen päällä vauhtia 60km/h. Ja noin 5s välein tämä meidän automaattilaatikko päättää tehdä vaihteen uudelleenvalinnan ja jatkaa sitä ylämäen loppuun asti. Ihan niinku se ei tietäs mitä se tekee. Eikä kyllä tiiäkkää. No eteenpäin menee, vaikka ratti onki väärällä puolella.

Siellä me huristellaan☝️tässä vaiheessa vielä nauratti mutta ei enää ylämäkee tultaessa😃

Eka ilta meni oikeestaan hostellilla hengaillessa. Otettiin Aasiasta oppineena vaan yheksi yöksi. Virhe. Sir Cendrics bungi backbackers osottautu erittäin mukavaksi paikaksi. Mutta se oli buukattu täyteen siitä eteenpäin viikoksi. Niinku kaikki muutki alle 100e yöltä maksavat majotukset. Meinas alkaa itkettään. Vaan onneksi airbnb:stä löyty majotus seuraaviksi öiksi. Eka täys päivä meni kierrellessä Queenstownia, käytiin kattomassa lähintä laskettelukeskusta ja kavuttiin vielä Queenstown hillin päälle. On ihan sairaan hieno kaupunki ja ihan käsittämättömät näköalat. Queenstown hill oli mukava vajaan kolmen tunnin setti kävellä. Ja ne näköalat, ei hyväpäivä! 

Sitte lähettiin metästään uutta majotusta joka oli pikkusen Queeenstownin ulkopuolella. Google maps näytti vahvasti paikkaa keskelle pientä kukkulaa. Käytiin kyllä kattomassa lähimmäks menevän tien päässä. Eipä löytyny. Alko oleamaan sen verran pimiä että tummemmasta kaverista ois näkyny hampaat ja silmän valkuaiset. Alko jännittämään. Päätin soittaa meitä majottaneelle kaverille. Ei vastannu. Alko jo hermot menemään. Aasiassa onneksi opittiin että syyään aina jotain ennen ku lähtään uuteen paikkaan. Ei tarvi nälkäsenä hermostua kun ei löydy just heti niinku pitäs. Lopulta löydettiin paikka. Ja meitä majottanu täti, joka oli majottanu itteensä kurkun kautta muutaman lasin liikaa viiniä. Ei ollu juttuseuraa sille illalle. 

Mutta Moiran koti oli kiva, iso oma huone ja kylppäri. ☺️

Perjantaina paineltiin sitten Arrowtowniin. Se on pieni kyläpahanen Queenstownin pohjoispuolella. Se on perustettu kullankaivajien toimesta aikanaan. Me lähettiin kiertämään polkua jota suositeltiin TripAdvisorissa. Kuulemma vähän vaikee löytää se lähtö, mutta sitten tosi helppo seurata. No ei ollu. Lähtöpiste löyty suht helposti, mutta käveltiin reittiä pitkin ja jossain vaiheessa alko epäilyttää että ollaankohan oikealla reitillä. Google mapsi esiin ja ei oltu. Mentiin matalan joen yli kun kartan mukaan reitti meni siellä. Ei menny. Mentiin joen yli takasin ja lähettiin käveleen lähtöpaikkaa kohti. Etin netistä reitin ja kovasti se näytti että siitä se lähtee ympyrän tekemään. Ei lähteny. Käveltiin sitte takasin lähtöpaikalle. Eikä nähty takasinpäin tullessakaan missään risteävää polkua. Käveltiin sitte kattomaan kiinalaisten kullankaivajien/maanviljelijöiden asutusta demonstroivaa näyttelyä. Matkalla sinne näky kyltti että tuosta kohti lähtee sen saman saakelin reitin toinen pää. Tosi hyvä luuppi oli ainaki sitä kautta mistä me mentiin. Millanenhan ois toista reittiä pitkin.. Ei otettu selvää. Täällä on tosiaan syksy nyt ja ruska on parhaimmillaan. Aivan tajuttomia värejä vuorten seinämillä. Ei tsiisus. Illalla sitten paineltiin takasin majapaikkaan ja nyt täti ei ollu niin montaa viinilasia ottanu, vielä, että pysty jo vähä jutustelemaan. "Selevänä symppis" sopi tälle tätille ku nenä päähän. 

Aamulla oli sitten lähtö kohti Milford Soundsia. Päätettiin ottaa bussi sinne ja takasin ja siellä semmonen 2 tunnin risteily. Makso 100€ per lätty!! Saakeli oli kallista. Ei ajettu omalla autolla, koska majotukset siellä oli aivan sairaan kalliita ja ajomatkaa yhteen suuntaan oli semmonen 4h henkilöautolla. Laskeskeltiin että ei jaksa ajaa päivän aikana eestaas niin sama istua bussissa. Niissä kuitenki on tunnelmaa ku on kiinalaisia bussi täynnä. Ei oo, voin kertoa. Ne ei ymmärrä mittää ja niitä saa ootella joka paikassa. Paitsi sillon ku bussi pysähtyy, tai oikeestaan jo ennen ku se pysähtyy, niin nämä kaverit seisoo käytävällä ja niitten tyhjistä silmistä näkee että ne ei ajattelekkaan päästävänsä sua ennen ittiään ovesta ulos. Vaikka sattusitki istumaan oven vieressä. No se niistä. Mukavia voivat olla kyllä. 

Matkalla pysähyttiin kattelemaan aivan käsittämättömän hienoja maisemia. Muutamalla paikalla oli kuvattu Taru sormusten herrasta trilogiaa. Meijän bussikuski/opas Pauly oli uskomattoman innostunu kaikesta luontoon, ilmailuun, autoiluun, retkeilyyn ja oikeastaan ihan sama mihin tahansa liittyvästä asiasta. Ja se tiesi niistä kaiken. Oli hauska kuunnella kun kaveri seposti luonnosta yms matkan aikana. Milford Soundissa sitte veneen kyytiin ja katteleen maisemia. Aivan jäätävät maisemat taas. Parin tunnin risteily, ei nähty delfiinejä eikä pingviinejä. Muutama hylje parin lihavan kiinalaisen lisäksi. Ja hienoja vesiputouksia. Kuvat kertoo paljon enemmän kun minun epätoivonen selittely

Taru sormusten herrasta -elokuvan kuvauspaikalta. 

Ja sitte saavuttiinki jo Milford Soundiin.

Sitte takasin bussilla Queenstowniin ja uuteen majapaikkaan, koska edellinen oli taas varattu täyteen, ennen ku ehittiin tajuta asia. n. 90% majotuksista oli varattuna Queenstownissa. Sen säikäyttämänä varattiin jo pari seuraavaa yötä. Nyt majaillaan Lake Hawea nimisessä kylässä Wanaka nimisen kaupungin lähellä. Wanaka on vähä niinkun mini Queenstown. Ihan sairaan hieno paikka sekin. Täältä suunnataan Franz Josefiin, käyään kattomassa jäätiköitä tai jotakin ja sitten onki pari päivää auki mitä tehään. Torstaina siirrytään Christchurchiin josta matka sitten maanantaina jatkuu kohti Fidziä. 

Meillä on tällä hetkellä perhe muuten aika hyvin ripoteltu ympäriinsä. Soda on Krabilla, Mami on visa-runilla Malesiassa (varmaan nyt jo takasin kylläkin Thaimaassa), minun äiti Maarit on Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa jollakin "koulutusmatkalla" (on se oikiasti, en vaan muista millä), isä on Muoniossa Villen ja Annan perheen kans, Kati ja Joonas on Oulussa ja me ollaan Ellun kans Uudessa-Seelannissa. Että aatteleppa omalle kohalle! :)

Padapimpadapum

E & J