Tarinaa Fidziltä😅

Ei tiedä mistä alottas purkamaan Fidzin reissua, sen verran ristiriitaiset fiilikset saaret jätti jälkeensä. Me lenttiin Nadiin 2.5 Uudesta-Zeelannista. Oltiin jo etukäteen buukattu ekalle parille yölle Travelers beach resort, joka on lähellä lentokenttää ja rannalla. Tämän lisäksi oltiin otettu Yasawa saarelle Navotua homestayhin pari yötä. Hyvä niin, koska netti toimi äärimmäisen huonosti ekassa "resortissa". Kun tultiin meijä "resortiin" se sisälsikin samassa kombleksissa hostellin, joka ois tietenki ollu halvempi. Huone sentään oli ihan ok. Lähettiin sitte kattoon rantaa, joka kuvissa oli näyttänyt ihan hyvältä. Toki oltiin luettu, että se ei ihan niin hieno oo mitä kuvat antaa ymmärtää. Todellisuus olikin kaukana kuvista. Alueen nimi, jossa majoitus sijaitsi on wailoaloa, joka tarkoittaa Fidzin kielellä mustaa rantaa. Tämä opittiin vasta myöhemmin. Eka päivä nyt meni siis ihmetellessä ja käytiin me syömässä loistavaa ruokaa korealaisessa ravintolassa. Seuraavana päivänä otettiin altaalla vähän aurinkoa ja etsittiin seuraaville kahelle yölle majotusta. Päädyttiin arpomaan kahden saaren välillä majoituspaikkaa, Beachcomperin ja Manan. Valittiin jälkimmäinen saari. Syystä että siellä oli halvempi sukeltaa, isompi saari eli enemmän aktiviteetteja ja majotus vaikutti hyvältä. Perseelleen se meni. Ensinnäkin oltiin luettu, että päästäs Bula passilla liikkumaan saarten välit. Perseelleen meni seki. Ei päästy. Ostettiin siis erikseen jokainen venematka ja kalliiksi tuli. Beachcomperillehan ois päästy Bula passilla. Tietenki. Hetken aikaa kirottiin saarivalintaa, mutta sitte ajateltiin että rahaahan tässä vaan vähittiin. Pääasia, että paratiisisaarelle päästään. Mutta palataanpa tähä paratiisisaareen hetken päästä. 

Meijän resortista päästiin näppärästi paikallisbussilla ( 1 fidzi dollari/suunta) Nadin keskustaan ja loppu päivä kierreltiinkin siellä. Meidän piti ettiä sieltä kavan juuri, josta tehdään kavaa eli Fidzin perinnejuomaa. Se puuduttaa hieman suuta, tekee olon rennommaksi ja takaa hyvän unen. Näin meille kerrottiin. Ylläri ylläri me myöhästyttiin markkinoilta ja maksettiin juuresta tupla hinta. Ja ylläri ylläri myöhästyttiin myös viimesestä bussista, millä ois päästy hotellin pihaan. Mutta mukavahan se on reippailla pilkkopimeessä, 12l pullovettä käsissä, pari kilsaa. Perussettiä siis meille. 

Kavaa metsästämässä. 

Seuraavana aamuna meitä tultiin hakemaan fiji-timen mukaisesti puolituntia myöhässä. Venematka kesti Manalle reilun puolituntia. Matkalla nähtiin muutama makian näkönen ranta ja odotukset nousi. Oltiin luettu Manan rannoista ja niiden mahtavista snorkki paikoista. Ne oli toisella puolen saarta eli sais samalla vähän kierrellä saarta ja seikkailla ja sitte snorklailla. Mana kun tuli näkyviin oli selkeä että nähtiin eka nimenomaan ne toisen puolen rannat. Aivan käsittämättömän puhtaan näköstä hiekkaa ja kirkasta vettä. Toisen puolen ranta olikin sitten aikalailla erilainen. Laskuveden aikaan tummat korallit tuli esiin, rannassa lillu merilevää ja hiekka oli täynnä puun palasia ja roskaa. Roskat hiekassa kuulemma johtuu siitä että siellä oli helmikuussa kaikkien aikojen voimakkain sykloni fidzin historiassa. Ihmeteltiin matkalla nähtyjä puhtaita rantoja ja muutaman päivän sisällä meille valkenikin että ne oli puhtaita koska ne puhdistettiin joka aamu. Ei meillä ratu kini backpackerissä. Eheeii. Me oltiin maksettu jo kaks yötä etukäteen ja muut meijän kans samalla veneellä tulleet makso paikan päällä. Sitten meille pidettiin info, jossa kerrottiin että me saadaan oleskella saarella vain siinä paskasella rannalla.. Mitä himpskattia minä ajattelin ensiksi. Ja toiseksi ja aika monta kertaa sen jälkeenki. Muu saari oli kuulemma vuokrattu survivor tv-sarjan kuvauksiin. Saakelin survivorit. Meillä piti olla wifi, mutta ei ollu sitäkää. Kaikki muut meijän kans tulleet ilmotti että ei käy ja saivat rahat takasin ja lähtivät pois. Ei me. Vaan sen takia että oltiin maksettu etukäteen. JES! No mentiin meijän bungalowiin. Se sentään oli ihan siistin näkönen ja rannalla. Ja siinä oli ilmastointi vaikka ei pitänyt olla. Siinä sitte oltiin lähössä tutkimaan meijän 200m rantapätkää. Ei mennykkää ovi lukkoon sillä avaimella. Meijät oli ohjattu väärään huoneeseen. Mentiinki ihan toiselle puolelle kylää. Kyllä, kylää. Siinä meijän hostellin vieressä on manan kylä. Ja me oltiin nyt niin kaukana rannasta, kun sillä saarella pääsee. Ihan siisti oli tämäki vaan ei ollu ilmastointia. Ihan sama. Nauratti enää oikeestaa. Lähettiin kysymään naapurihostellista sukelluksen hintaa. Siellä oliki halvempaa ja päätettiin ottaa sieltä kautta. Samalla törmättiin suomalaiseen pariskuntaan jotka oli reissannu ausseissa vuoden ja tulleet nauttimaan pariksi viikoksi paratiisista fidzille. Kyllä oli ilosia heijänki naamat kun oli kuulleet saaren vuokraamisesta. Siinä sitte yhessä naureskeltiin ja iloittiin hyvästä päätöksestä tulla manalle. On jännä että jo 4kk ollu kuvaukset käynnissä ja mitään mainintaa ei missää nettisivulla tai paikallisten matkavälittäjien infoissa. Siinä iloa jakaessa meniki se iltapäivä. Sammahettiin aikaseen vaan sitä unen iloa ei kauaa kestäny. 00:34 heräsin ku joku kopsahti ottaan. Aukasin unenpöpperöiset silmät vaan todetakseni että mun otalla istuskeli semmonen 5cm pitkä vihreä heinäsirkka. Saakeli kuulkaa liikkuu 100kg, joojoo oon laihtunu, 2kk reenaamattomuuen jälkeen suhteellisen vihasesti. Siinä kun ekaa sirkkaa metästin nii toinen, tällä kertaa ruskea, tulla tupsahti sinne piristämään bileitä. Ninjaliikkeitten jälkee molemmat sirkanperkeleet oli jalattomia ja siis täysin puolustuskyvyttömiä. Heitin ne ulos. Sitte viriteltiin omatekonen hyttysverkko. Ois voinu semmosen ja sitte silkkimakuupussit ostaa jo ennen reissua. Ei oikee nukuttanu enää..

Manalle lähdössä.Ja siiinä myös kuva meidän "paratiisi" rannasta. Ei paljo  naurattanu.

Mana Island.

Seuraava aamu alko sukelluksella. Olipa vanhat kamppeet millä sukellettii. Mulla vuosi painemittari, tasapainoliivi ja vararegulattorin liittimet. Hemmetin hyvä siis. Pojat totes että painetaan vähä tuosta ja tuosta nii hyvä on. Ja sitte mentii. Oli ihan jees sukellus kun nähtiin riuttahaita ihan parin metrin päästä. Näkyvyys muuten oli huono ja koralleissa ei oikeestaan ollu värejä. Ei sukellettu sitte ku se yks kerta. Lähettiin vetämään nuudelilounas ja setvimään huoneen sirkkaongelmaa respan ei niin ystävällisen tätin kans. Saatiin uus huone ja meille luvattiin vielä ilmanen päivällinen wifin puuttumisen vuoksi. Oltiin jo hyvin tyytyväisiä. sitte lähettiin seikkailemaan suomalaisten kans. Päätettii lähtä kokeileen onnea "suljetulle" kukkulalle. Kiivettiin tosiaan semmoselle pikku kukkulalle ja siellä tsuumailtiin hetki. Niin kauan oikeestaan että survivorin vartijat tuli häätämään meijät. Kohteliaasti se kyllä anteeksi pyysi. Liekkö säikähtäny ellun hauista. Se olikin meijän Mana saaren kohokohta. 

Tuonne me seikkailtiin Julian ja Riknn kanssa. Siellä ne survivor kentät oli☝️

Illalla mentii syömää meille luvattu ilmanen päivällinen kun ei saatukkaan wifiä. Hetki istuttii ja sitte tarjoilija sano et ei me saaha sitä ja sitte tuli paikan manageri siihen, joka siis sen päivällisen meille aiemmin lupas. Hän olikin nyt päättänyt että koska saatiin jo uus huone, ei tarvittu enää päivällistä. Hiukan ihmetytti ja meinas hermostuttaakki. Sitten kun tämä herrasmies sano vielä että olivat soittaneet johonki josta oli sanottu että ei meille mitää wifiä oo luvattu nii meinas mennä hermo jo tosissaa. Syötiin nuudeleita. Paska paikka. Ilta hengailtiin naapurihostellissa asuneitten suomalaisten kans. Oli joku joka ymmärsi mistä puhuttii ja sepä se kiva oli. Muutenki oli pirun mukava hengailla Julian ja Rikun kans. 

Aamulla beachcomberin kautta laivaan joka vei meijät homestayhin. Ja kyllä kirveli ootella beachcomberin edustalla vajaa pari tuntia ootella. Oli ihan puhtaat rannat. Ellua varsinki meinas harmittaa ja kovaa. No lautalla uuteen paikkaan hymyssä suin kuitenki. Homestayhin meijän kans tuli kaks filippiiniläistä naista. Saatiin ihan sairaan kiva vastaanotto ja meille oli oma bungalowi, missä oli hyttysverkko. Mutta sähköjä ei ollu. Eka päivä hengailtiin vaa kylässä ja syötiin. Ruoka oli kylmää mutta sitä oli paljon. Illalla juotiin kavaa. Maistu paskalta, puudutti ihan vähän suuta ja sai aikaan armottoman kusemisen tarpeen, joka jatku seuraavaan aamuun asti. Ei siis tullu meille rauhallista unta. Pääkipua ei saatu niinku jotku kuulemma senki on saanu.

Seuraavana päivänä mentii kuuluisaan luolaan. Se luola on kallion sisällä ja siellä pystyy uimaan. Toinen luolasto on saman sisäänkäynnin plus pienen sukelluksen päässä. Vähän kuumotti sukeltaa semmonen 3metriä pilkkopimeessä ilman laseja. Eka opas pukkas vauhtia ja toinen otti vastaan tunnelin toisessa päässä. Ihan pilkkopimeetä ja syvyyttä x metriä. Kuumotti. Ja kun samaan aikaan siellä oli 20 muuta. Ja brittejä jotka huusi. Hermot meinas mennä. Ihmeteltiin oppaitten rohkeutta ottaa sinne ihan kuka vaan uskalsi tulla. Yhen taskulampun valossa siellä sitte mentii. Esimerkiksi toinen filippiiniläisistä tytöistä sano siellä luolassa mulle että ei oikein osaa uida. Tietenki sen jälkee ku olin sille ääneen ihmetelly että helvetin hullut ottaa tänne huonolla uimataidolla varustettuja kanssataistelijoita. Tais tyttö säikähtää kun heti ilmotti että ei oikein tuo roolaaminen luonnistu. No siisti kokemus kuitenki. Siitä honeymoon islandille jossa oli värikkäimmät korallit koko reissulla. Se oli siistiä snorklailua. Siellä hengailtiin pari timmaa ja oli erittäin pätevää. Muutenkin ku snorklaamisen puolesta. Illalla vaan hengailua ja syömistä. Saatiin muuten lämpimämä ruoka!

Seuraava aamu oliki äitienpäivä. Meijät pyydettiin kirkkoon mukaan seuraamaan. No tietenki mentiin ja olihan se kokemus. Välillä laulettiin oikein peräsuolesta asti karjumalla ja sitte seuraavaksi joku heittäyty kenttään ja rukoili hetken. Empä oo ennen semmosta nähny. No kokemus seki. Siitä sitte laivaan ja takasin pääsaarelle. Laiva oli vaan 3h myöhässä perillä. Ja se kuitattiin että "fiji time and we are really sorry" eipä siinä. Hotelliin ku päästiin nii olivat kuulemma jo hetkisen ootelleet. No aijaa, arvaappa oltiinko me. No oltiin.

Siinä muutama kuva kollaasi Homestaysta. 

Viiminen päivä fidzillä 9.5.2016 hengailtiin oikeastaan Julian ja Rikun kans, jotka oli palannu pääsaarelle kans Manalta. Niillä oli tosiaan 4 yötä siellä. Oli kuulemma sitte kun himpskatin harmituksesta yli oli päässy niin ihan jees siellä. Olivat päässeet vetasemaan tanssiesitksen ja maammelaulun. Hehee. 

Nyt ollaaanki jo jenkkeissä, mutta tarinaa täältä tulee hiukan myöhemmin😃