Balilla viimiset päivät kulu auringosta ja surffista nauttien. Viimisenä päivänä varsinki surffauksen puolesta oli ihan tajuttoman siisti päivä! Löydettiin meille just sopivia aaltoja, mitkä kaatu tasasen pehmeesti. Edellisenä päivänä aallot oli lähinnä semmosia, että ensin tuntu että se ei tuu ollenkaa ja sitte se jo kaatuki. Ja pesukoneessa oltiin koko aika.
Oli aika siirtyä Aasian lämmöstä vähä viileempään paikkaan. Tähän aikaan vuodesta Uudessa-Seelannissa on päivisin lämmintä semmonen 15-20 astetta, mutta yöllä lämpö voi puota aina pakkasen puolelle. Aavistuksen hirvitti, mutta maisemia ootettiin kovasti. Kun kone laskeutu keskiviikkona Queenstowniin, oli molemmilla monttu auki. Heti lentokentän vieressä nousee jylhä vuoristo. Queenstown on Uuden-Seelannin eteläsäären eteläosassa sijaitseva n. 30 000 ihmisen kaupunki. Se on tunnettu kaikenlaisesta extreme hommasta.
Kentälle kun päästiin niin ajatus oli että otetaan ennalta maksettu vuokra-auto haltuun ja tykitetään majapaikkaan Queenstownin keskustaan. Ei menny ihan nuin. Täällä jos haluaa ulkomaalaisena ajaa autoa, pitää sulla olla englanninkielinen ajokortti TAI muulla kun lontoolla kirjotettu kortti virallisesti käännettynä. Eipä ollu meillä. Ja makso mukavasti käännättää mun ajokortti. Kysyin että eikö riitä että mulla ajokortin takaosassa on piirrettynä ajoneuvot mitä saan ajaa ja päivämäärätki mistä eteenpäin oon niitä saanut ajaa. Ei riittäny. Eivät siis ossaa kuvia tulkita. Lopulta saatiin vuokra-auto, ei ihan uudenkarhia Nissan Tiida. Muuten on osottautunu hyväksi menopeliksi, mutta automaattilaatikko ei vastaa meikäläisen tottumuksia. Kun ylämäki tulee, oli vauhtia siihen tullessa 60-100km/h, on mäen päällä vauhtia 60km/h. Ja noin 5s välein tämä meidän automaattilaatikko päättää tehdä vaihteen uudelleenvalinnan ja jatkaa sitä ylämäen loppuun asti. Ihan niinku se ei tietäs mitä se tekee. Eikä kyllä tiiäkkää. No eteenpäin menee, vaikka ratti onki väärällä puolella.
Siellä me huristellaan☝️tässä vaiheessa vielä nauratti mutta ei enää ylämäkee tultaessa😃
Eka ilta meni oikeestaan hostellilla hengaillessa. Otettiin Aasiasta oppineena vaan yheksi yöksi. Virhe. Sir Cendrics bungi backbackers osottautu erittäin mukavaksi paikaksi. Mutta se oli buukattu täyteen siitä eteenpäin viikoksi. Niinku kaikki muutki alle 100e yöltä maksavat majotukset. Meinas alkaa itkettään. Vaan onneksi airbnb:stä löyty majotus seuraaviksi öiksi. Eka täys päivä meni kierrellessä Queenstownia, käytiin kattomassa lähintä laskettelukeskusta ja kavuttiin vielä Queenstown hillin päälle. On ihan sairaan hieno kaupunki ja ihan käsittämättömät näköalat. Queenstown hill oli mukava vajaan kolmen tunnin setti kävellä. Ja ne näköalat, ei hyväpäivä!
Sitte lähettiin metästään uutta majotusta joka oli pikkusen Queeenstownin ulkopuolella. Google maps näytti vahvasti paikkaa keskelle pientä kukkulaa. Käytiin kyllä kattomassa lähimmäks menevän tien päässä. Eipä löytyny. Alko oleamaan sen verran pimiä että tummemmasta kaverista ois näkyny hampaat ja silmän valkuaiset. Alko jännittämään. Päätin soittaa meitä majottaneelle kaverille. Ei vastannu. Alko jo hermot menemään. Aasiassa onneksi opittiin että syyään aina jotain ennen ku lähtään uuteen paikkaan. Ei tarvi nälkäsenä hermostua kun ei löydy just heti niinku pitäs. Lopulta löydettiin paikka. Ja meitä majottanu täti, joka oli majottanu itteensä kurkun kautta muutaman lasin liikaa viiniä. Ei ollu juttuseuraa sille illalle.
Mutta Moiran koti oli kiva, iso oma huone ja kylppäri. ☺️
Perjantaina paineltiin sitten Arrowtowniin. Se on pieni kyläpahanen Queenstownin pohjoispuolella. Se on perustettu kullankaivajien toimesta aikanaan. Me lähettiin kiertämään polkua jota suositeltiin TripAdvisorissa. Kuulemma vähän vaikee löytää se lähtö, mutta sitten tosi helppo seurata. No ei ollu. Lähtöpiste löyty suht helposti, mutta käveltiin reittiä pitkin ja jossain vaiheessa alko epäilyttää että ollaankohan oikealla reitillä. Google mapsi esiin ja ei oltu. Mentiin matalan joen yli kun kartan mukaan reitti meni siellä. Ei menny. Mentiin joen yli takasin ja lähettiin käveleen lähtöpaikkaa kohti. Etin netistä reitin ja kovasti se näytti että siitä se lähtee ympyrän tekemään. Ei lähteny. Käveltiin sitte takasin lähtöpaikalle. Eikä nähty takasinpäin tullessakaan missään risteävää polkua. Käveltiin sitte kattomaan kiinalaisten kullankaivajien/maanviljelijöiden asutusta demonstroivaa näyttelyä. Matkalla sinne näky kyltti että tuosta kohti lähtee sen saman saakelin reitin toinen pää. Tosi hyvä luuppi oli ainaki sitä kautta mistä me mentiin. Millanenhan ois toista reittiä pitkin.. Ei otettu selvää. Täällä on tosiaan syksy nyt ja ruska on parhaimmillaan. Aivan tajuttomia värejä vuorten seinämillä. Ei tsiisus. Illalla sitten paineltiin takasin majapaikkaan ja nyt täti ei ollu niin montaa viinilasia ottanu, vielä, että pysty jo vähä jutustelemaan. "Selevänä symppis" sopi tälle tätille ku nenä päähän.
Aamulla oli sitten lähtö kohti Milford Soundsia. Päätettiin ottaa bussi sinne ja takasin ja siellä semmonen 2 tunnin risteily. Makso 100€ per lätty!! Saakeli oli kallista. Ei ajettu omalla autolla, koska majotukset siellä oli aivan sairaan kalliita ja ajomatkaa yhteen suuntaan oli semmonen 4h henkilöautolla. Laskeskeltiin että ei jaksa ajaa päivän aikana eestaas niin sama istua bussissa. Niissä kuitenki on tunnelmaa ku on kiinalaisia bussi täynnä. Ei oo, voin kertoa. Ne ei ymmärrä mittää ja niitä saa ootella joka paikassa. Paitsi sillon ku bussi pysähtyy, tai oikeestaan jo ennen ku se pysähtyy, niin nämä kaverit seisoo käytävällä ja niitten tyhjistä silmistä näkee että ne ei ajattelekkaan päästävänsä sua ennen ittiään ovesta ulos. Vaikka sattusitki istumaan oven vieressä. No se niistä. Mukavia voivat olla kyllä.
Matkalla pysähyttiin kattelemaan aivan käsittämättömän hienoja maisemia. Muutamalla paikalla oli kuvattu Taru sormusten herrasta trilogiaa. Meijän bussikuski/opas Pauly oli uskomattoman innostunu kaikesta luontoon, ilmailuun, autoiluun, retkeilyyn ja oikeastaan ihan sama mihin tahansa liittyvästä asiasta. Ja se tiesi niistä kaiken. Oli hauska kuunnella kun kaveri seposti luonnosta yms matkan aikana. Milford Soundissa sitte veneen kyytiin ja katteleen maisemia. Aivan jäätävät maisemat taas. Parin tunnin risteily, ei nähty delfiinejä eikä pingviinejä. Muutama hylje parin lihavan kiinalaisen lisäksi. Ja hienoja vesiputouksia. Kuvat kertoo paljon enemmän kun minun epätoivonen selittely
Taru sormusten herrasta -elokuvan kuvauspaikalta.
Ja sitte saavuttiinki jo Milford Soundiin.
Sitte takasin bussilla Queenstowniin ja uuteen majapaikkaan, koska edellinen oli taas varattu täyteen, ennen ku ehittiin tajuta asia. n. 90% majotuksista oli varattuna Queenstownissa. Sen säikäyttämänä varattiin jo pari seuraavaa yötä. Nyt majaillaan Lake Hawea nimisessä kylässä Wanaka nimisen kaupungin lähellä. Wanaka on vähä niinkun mini Queenstown. Ihan sairaan hieno paikka sekin. Täältä suunnataan Franz Josefiin, käyään kattomassa jäätiköitä tai jotakin ja sitten onki pari päivää auki mitä tehään. Torstaina siirrytään Christchurchiin josta matka sitten maanantaina jatkuu kohti Fidziä.
Meillä on tällä hetkellä perhe muuten aika hyvin ripoteltu ympäriinsä. Soda on Krabilla, Mami on visa-runilla Malesiassa (varmaan nyt jo takasin kylläkin Thaimaassa), minun äiti Maarit on Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa jollakin "koulutusmatkalla" (on se oikiasti, en vaan muista millä), isä on Muoniossa Villen ja Annan perheen kans, Kati ja Joonas on Oulussa ja me ollaan Ellun kans Uudessa-Seelannissa. Että aatteleppa omalle kohalle! :)
Padapimpadapum
E & J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti