Lento Los Angelesiin lähti ma 9.5 klo 9:40pm tai no seki oli tunnin myöhässä mutta kuitenki. Perillä losissa oltiin ma 9.5 klo 1:30pm. Oli villi tunne. Ja väsyny. Oltiin etukäteen vuokrattu auto. Piti olla focus vaan ei ollu. Saatiin sitte pienellä lisäsummalla dodge charger. Kyllä kuulkaa sihvosen pojalla hymy nousee ku kaasua painaa. Ai että se on kivaa se autourheilu. Losissa oltiin pari yötä ja kierrettiin hollywoodia ja losia ympäriinsä.
Käytiin kurkkaan Olympiakylää, kun Jotin äiti on uinut vuoden 84 Olympialaisissa. Lisäksi mentiin moikkaan julkkiksia Madame Tussaudsiin.
Melko vilponen tuuli meinas olla vaan nii rannalla ei oikein viihdytty. Losista kurvailtiin santa cruziin jossa vaan nukuttiin yö. Aamulla käytiin kierteleen ja ois ehkä surffaamaan menty vaan eipä ollu aaltoja. Ja kylmäki oli. Sitte illalla kattomaan kun Nashville otti oikein kunnolla turpaan sharksilta game 7:ssa. Ei meinannu meitä naurattaa ku peksi hakkas mailansa paskaksi ja meni vaihtoaitioon mököttämään. Lyötiin kuitenki yläfemmoja paikallisten kans kun muuten ne ois saattanu lyyä meitä johonki muualle ku kämmeneen. Ihan sairaan hieno kokemus ja tapahtuma. Jos kuka tahansa on jenkeissä niin ihan ehottomasti kattomaan änärimatsi! Baseballia tai korista ei päästä kattomaan tällä reissulla. Koris varsinki harmittaa! Varsinkin kun ollaa San Franciscossa maanantaihin asti ja ilmeisesti golden state warriors pelais tiistaina taas. Just meikän tuuria. No joku toinen kerta sitten.
Nyt tosisaan ollaan San Franciscossa. Asustetaan täällä suomalaisen Irman luona, joka on yksi hyväsydämmisin ihminen kenet ollaan koskaan nähty. Asutaan ilmaiseksi täällä ja ollaan ikuisesti Irmalle siitä kiitollisia. Ollaan käyty monta hyvää juttutuokiota ja kuultu mitä ihmeellisempiä ja hienompi ja vaikka minkälaisia tarinoita. Irma on tullut tänne 47 vuotta sitten ja hän on ollut täällä hyvin pidetty ihminen. Heillä oli edesmenneen aviomiehen kanssa useampi kasvattilapsi, jotka ovat puhtaasti Irman ja hänen miehensä ansiosta edelleen hengissä ja täysipäisiä kansalaisia. Irman kaltaisia ihmisiä tulisi maailmassa olla niin paljon enemmän. Hänen sydän on täyttä kultaa.
Nyt tosisaan ollaan San Franciscossa. Asustetaan täällä suomalaisen Irman luona, joka on yksi hyväsydämmisin ihminen kenet ollaan koskaan nähty. Asutaan ilmaiseksi täällä ja ollaan ikuisesti Irmalle siitä kiitollisia. Ollaan käyty monta hyvää juttutuokiota ja kuultu mitä ihmeellisempiä ja hienompi ja vaikka minkälaisia tarinoita. Irma on tullut tänne 47 vuotta sitten ja hän on ollut täällä hyvin pidetty ihminen. Heillä oli edesmenneen aviomiehen kanssa useampi kasvattilapsi, jotka ovat puhtaasti Irman ja hänen miehensä ansiosta edelleen hengissä ja täysipäisiä kansalaisia. Irman kaltaisia ihmisiä tulisi maailmassa olla niin paljon enemmän. Hänen sydän on täyttä kultaa.
San Franciscossa päivät meni kierrellessä nähtävyyksiä ja
erilaisia siistejä paikkoja. Perjantaina illasta Irman poika järjesti wrestling
–tapahtuman 15 minuutin ajomatkan päässä ja me ajettiin ehottomasti Irman kans
sitä kattomaan. Olihan se kokemus. Ei enää säväyttäny ihan niinku 12 vuotiaana
telkkarista Smackdownia kattoessa. Hehe. Päivät tosiaan muuten kierreltiin ja
käveltiin pirusti ja illalla väsyneenä Irman kattohuoneistoon suunnittelemaan
seuraavaa päivää. San Franciscossa riittää nähtävää ja ihasteltavaa ja
ihmeteltävää aivan tajuttoman paljon. Pelkät talot jo itessään on makkeita
katella. Lisäksi maisemat muuttuu melkosesti jos malttaa ajella tai etes
kävellä jonki aikaa. Autolla se ottaa noin 45minuuttia päästä suurkaupungin
keskeltä ruohikkoa kasvavalle kukkulalle tai ”vuorelle” näköalapaikalle.
Sunnutaina meitä opasti San Franciscon maisemiin Nette ja Jari. Jarin minä
tunnen avantouintihommista ja monet monet muut tuntee jarin viulunsoitosta,
missä molemmissa herra sattuu olemaan maailman parhaita. Nette ja Jari tosiaan
asuu ”lahden toisella puolella” niinkun Irma asian ilmotti. Vähä niinku
Turussa, mutta isommassa mittakaavassa ja ehkä vähä mukavemmilla ihmisillä. No
ei vainkaa. tai no.. ei kuiteskaa. Nette ja Jari vei meitä meijän tiukasta aikataulusta
johtuen useampaan paikkaan muutamassa tunnissa. Ja minkälaisiin paikkoihin me
päästiinkää. Nähtiin San Franciscon siluetti monesta eri kulmasta, Golden gate
molemmin puolin, toiselta puolen korkealta ja toiselta merenpinnan tasolta. Ei
voida ikinä kiittää Netteä ja Jaria tarpeeksi tästä päivästä. Muutenkin meijän
mielestä ihmiset San Franciscossa oli hirmu ystävällisiä ja mukavia. Osti
sitten ruokaa ravintolasta, oli kaupan tai kahvilan kassalla niin ihmiset
kyseli ja oli aidosti kiinnostuneita meijän reissusta ja suomesta. Tai sitten
mää oon vaan komia. Seki on kyllä mahollista. 😂
Maanantaina matka jatku meillä kohti Las Vegasia. Käjet jo syyhys
saaha päästä tuhlaamaan rahaa. Välissä piti kuitenki pysähtyä tuhlaamaan rahaa
ensimmäiseen Outlettiin jenkeissä. Ja sitähän meni. Mulla on tapana ostaa
kunnolla vaatteita muutaman vuoden välein. Ja nyt oli se aika. Ostin. Paljon.
Ja jos asuisin täällä, ostaisin kenkiä paljon enemmän. Paljon enemmän.
Välietapin kautta kruisailtiin Bakersfieldiin yöksi. Siinäpä sitten kaikki
siitä paikasta sanottava. Tiistaina Vegasiin lopulta. Ja yllättäen sää
pilvinen. Kyllä kiroilutti, vaan ei kiroiltu. No ehkä vähän. Pari sanaa vaan.
Tiistai meni ihmetellessä Vegasin valoja. Ja hienoa hotellia. Tai meille
hienoa, ei välttämättä monelle muulle. Oli se sen verran hieno kuitenki että
Blackjack pöytään makso sisään 50 dollaria ja minimi panos oli 20 dollaria. En
lähteny tässä vaiheessa kokeileen. Ei ollu siis rahaa. Pelattiin muutama
dollari automaatteihin. Oli mukavaa.
Keskiviikko meniki aamupäivän osalta altaalla. Nyt se jaffa
sitte paisto ja kunnolla. Pitkästä aikaa oli oikiasti lämmin. Ja kyllä oli
mukavata. Käytiin vähä urheilemassaki. Ekan kerran 8 viikkoon. Tuntu ilikiälle
kävellä seuraavana aamuna. Vaa sen siitä saa. Kun lomailee. Keskiviikkona
käytiin kattomassa myös taikuri-koomikko show meijän hotellilla ja samalla
saatiin buffettiin 2-yhen-hinnalla –liput. Kaks kappaletta itseasiassa. Oli
tarkotus vielä mennä illalla kierteleen sitte kaupunkia. Ei menty. Söin
nimittäin aavistuksen verran liikaa. Paras buffetti missä oon ikinä käyny. Ja
söin tosiaan sen mukaan. En tohi etes luetella kaikkea. Tullee paha olo
vieläki. Työntekijät jo siellä naureskeli mulle kun hain lisää ruokaa. Ja
ollaan kuitenki jenkeissä. Täällä oon oikiasti huomannu olevani 100kg
keijukainen. Saakeli minkä kokosia ihmisiä täältä löytyy. Parhaat näyttää siltä
että ne ois syöny minut x 2. Ihan käsittämättömän kokosia kavereita kyllä. Ja
parhaat niistä kulkee sähkötuolilla. Ei jumalauta miten laiskaa porukkaa.
Torstaina lähettiin ajeleen Hoover Damille ja Grand
Canyonille. Hoover Damille on noin 45min matka Vegasista. Näppärä ajo mutta
tuskanene loppumatka. Aivan helevetisti porukkaa jo aamulla 10 aikaan. Hermot
meni. Eivät ossaa autoa ajaa. Ite pitäs ajaa kaikkia autoja ja mopoja. Kaks
harrikkajätkää meinas oikiasti joutua ajeleen Hoover Damia vertikaalisuuntaan.
Sen verran meinas hermo mennä. Grand Canyonille päätettiin ajaa semmoselle
Skywalkille. Grand Canyon national parkkiin on noin 4 tunnin ajo vegasista ja
sitä ei jaksettu ajaa. Se yllätti että meillä piti maksaa yhteensä 90 dollaria
ALENNUSTEN kanssa että päästiin kattoon sitä kanjonia. Ja alennukset saatiin
kun ruinattiin vähä ja pikkusen heitettiin teatteria. Normaalisti ois maksanu
125 dollaria. Oltiin kuulemma intiaanien mailla. Kyllä minä intiaanien maan
sille meinasin näyttää. Vaan en näyttäny. Ois muuten se pirkko ollu ihmeissään.
Maksettiin kuitenki ja päästiin kattomaan kanjonia. Ja jumalauta mikä kokemus!
Pelotti niin perkeleesti mennä lähelle reunaa. Muutamassa kuvassa näkee sen
kilometrin päähän. Vaikka siinä kuvaa ottaessa tuntu et näyttää varmaa siltä
että ei pelota yhtää. Hahahah. Eipä! Kiinalaiset yllättäen oli valtaosana
turisteista. Eikä menny hermot yhtään. Voin kertoa että on raskasta porukkaa.
Ei varmasti kaikki, en oo rasisti, mutta suurin osa. Voi saatana jonottaminen
olla vaikeaa. ”mun kaveri on tuolla” ja sitte osotellaan. Ja nuo sanatki tulee
kiinaksi. Arvailua se vaan on mitä ne sanoo. Voihan ne idiottiksikki haukkua.
Mistä sitä tietää. Ite ne ainaki on. Osittain. Palataampa asiaan. Niin ja
kaikki kiinalaiset pysy reunan paremmalla puolen. Päätelkää ite kumpi se on.
Grand Canyonilta ajeltiin takasin Vegasiin ja taas syömään buffettiin. Olihan
meillä kaks alennuskuponkia. Nyt otin vielä juomabuffetin lisäksi. Aijaijai. Ja
oli onni että sattu thamaalainen tarjoilija joka ymmärsi että isoa valkosta
miestä saattaa janottaa. Ei janottanu enää sen jälkee. Eikä ollu nälkäkää.
Saakeli taas iha liikaa ruokaa. Uskomatonta kun ei voi oppia. Pelattiin taas
illalla automaatteihin rahaa. Pari kertaa oltiin saaha reilu tonni vaan ei
saatu. Ei siitä sen enempää.
Aamulla taas auton nokka kohti San Diegoa. Vaan eipä
mentykkää sinne asti. Oli aika kallista yöpymistä tarjolla niin päätettiin
ottaa Anaheimista loput yöt. Jos koskaan jenkkeihin on tulossa nii kannattaa
varata majotukset ajoissa. Ainakin meijän kokemuksella se on huomattavasti
halvempaa sillä tavalla. Kyselemällä motelleista hinnat on ollu yhtä
lukuunottamatta kalliimpia kun netissä näyttää. Matkalla Anaheimiin käytiin
taas outletissa. Ja meni paljon rahaa. Ja saatiin kaikkea siistiä. Minä sain
rullalaudan. Uijui!
Lauantaina
lähettiin kattomaan San Diegoa
päiväseltään. Sielläkin oli outletti niin sinne piti mennä. Onneks ei menny nyt
paljoa rahaa. Mietittiin eka Meksikon puolelle menemistä, mutta sitte kuultiin
että kävellen sinne meneminen ottaa n. tunnin suuntaansa jonojen vuoksi. Oli
kuitenki viikonloppu. Tijuanasta San Diegoon tulee kuulemma aika monta turistia
päivässä. Ja sama päinvastoin. Sieltä rannalle ja minä sain surffata pitkästä
aikaa. Oli aivan paskat aallot ja ei siitä tullu oikein mitään, mutta oli
mahtava kuitenki olla laudan kans taas meressä. Kylmä meinas vaan tulla kun
tuuli vaihteeksi pirun kylmästi. Pari tuntia rannalla ja sitte takasi
Anaheimiin. Ajettiin rantatietä ja on se vaan niin hieno että. Jos ikinä tänne
tulee niin se 1 tie on ihan ehoton koettava asia!!
Sunnuntaina oli vuorossa aamusta lätkän MM-finaali. Sen
jälkeen rannalle seuraamaan Memorial day weekendin viettoa. Sattu Huntington
beachilla olemaan surffikisat. Paskat aallot. Suora lainaus selostajalta ja
kilpailijoilta. Ei tarvinnu itelläkää vuokrata lautaa, jonka vuokra oli muuten
2 kertainen San Diegoon (San Diegossa tunti 5 $ ja Huntingtonilla 10$ ja siitä
ylöspäin. Päivä vietettiin rannalla ja syötiin hyvin. Illasta sitten hotellilla
vaan hengailtiin. Täälä on välimatkat niin tajuttomia että jos haluais
illanviettoon niin pitäs asua lähellä niitä paikkoja tai ajella taksilla.
Molemmat aikalailla kalliita vaihtoehtoja. Maanantai meni aamupäivän osalta
viimisiä shoppailuja tehdessä. Iltapäivä sitte oltiin taas rannalla. Minä
toivoin surffaamista vaan aallot oli semmoset et ei ollu järkeä. Ihan mössöä
koko meri. Ja kyllä niin vietävästi meinas harmittaa. Pari rumaa sanaa kävi
mielessä oikein. Vaan en sanonu ääneen. Ilta meni pakkaillessa. Ja kyllä olikin
kuulkaa pakkaamista. Rinkat näyttää lähinnä soikioilta ja semmosilta, että
väärään kohtaan koskeminen räjäyttää ne.
Reissun viimenen päivä meni altaalla puoleenpäivään saakka, kunnes piti lähtä kohti kenttää. Tuntuu aivan hullulta miten nopiaa 11 viikkoa meni. Kotona oottaa arki. Hyi! arki. Ellu ootti vähä enemmä jo arkea. Minä en
niinkään. Onhan se sitten taas mukavaa kun siihen rytmiin pääsee. Vaan on se
tämä lepponen elämäntyyli just ku mulle tehty. Seuraavaa reissua
suunnitellessa!!
Over and out!
-J-
ps. 1,5viikkoa ollan jo oltu kotona. On vaan niin kiiretttä pitänyt, että vasta nyt ehin lisätä kuvia tähän Jotin tarinoimaan blogi tekstiin.
ps. 1,5viikkoa ollan jo oltu kotona. On vaan niin kiiretttä pitänyt, että vasta nyt ehin lisätä kuvia tähän Jotin tarinoimaan blogi tekstiin.