Noniin pienen tauon jälkeen päivitystä taas. Siirryttiin siis Ho Chi Minhistä Da Latiin sunnuntaina. Vaihtoehtoina oli lähteä sunnuntai-iltana yöbussiin tai jo aamupäivällä klo 10.30. Yöbussi olis ollut vähän halvempi, mutta kuultiin että ne bussit on melko pieniä eli ahdas yö olis ollu tulossa ainaki toiselle meistä. Päätettiin siis lähtä 10.30 bussilla joka oli pikkusen kalliimpi. Lisäksi matkapäivälle oli luvattu pilvistä ja jopa sateista säätä niin oli sama matkustaa päivällä. Matka kesti vajaat 7 tuntia, pitkät 7 tuntia. Tämäkin bussi oli ns "sleeping bus" eli ei normi penkkejä vaan makuupenkit joissa oli jaloille semmoset kotelot. Voitte vaan arvata mahtuko meikä siihen hyvin. No en mahtunu. Kuitenki matkasta selvittiin ja perille päästiin. Täällä vietnamissa bussiyhtiöt kuljettaa minibusseilla porukat suoraan majapaikkoihin tai ainaki lähelle niitä. Säästyy siis huijatuksi tulemiselta taksissa. Meillä oli varattuna pari yötä Dalat Green hostelliin, jota oli kehuttu Tripadvisorissa. Hostelli oli vajaan parin kilsan päässä Dalatin keskustasta eli ihan jees sijainnilla.
Dalat on 1500m korkeudella sijaitseva 200 000 ihmisen vuoristokaupunki. Sen on perustanu 1800-luvun lopulla ranskalaiset ja se näkyy kaupungin vanhempien talojen arkkitehtuurissa.
Me päästiin melkeen näppärästi meijän hostelliin, minibussin kuljettaja ei ollu koskaan kuullu paikasta. Tai näin me ymmärrettiin kun ei hän englantia puhunu, elekielellä mentiin puhtaasti. Lopulta muutaman nälkäisen ihmisen kirosanan jälkeen löydettiin perille. Hostelli oli perus siisti ja meillä oli oma huone ja vessa ja suihkukin. Lähettiin melkein samantien käveleen kohti keskustaa ja night markettia että saatais ruokaa. Yritettiin vähä oikasta ja tietenki eksyttiin. No lopulta pienen harhailun jälkee löydettiin perille ja saatiin ruokaa. Night market ei hirveesti muuta meille tarjonnu. Ei muuta ku mahat täynnä hostellille, nyt päätietä pitkin, ja nukkumaan. Aah ihana sänky ootteli väsyneitä taistelijoita. Vaan eipä ollukkaan niin ihanaa tintata tätä jumalaista 104 kg suomalaisen pikkupojan roppaa pitkälleen sängylle. Sänky oli nimittäin yhtä pehmeä kun ois lakanat laittanu lankun päälle. Meikäläisen norsun notkeus pääsi siinä samalla kunniaan kun selällään makas niin mulla oli kyllä jalat ja perse kiinni sängyssä mutta seuraavaksi osukin sitte hartiat. Taas pikku muistutus että kannattais ehkä venytellä.
Yöstä selvittiin kuitenki ja aamulla pirteänä ylös ja skootteri alle ja kruisailemaan. Oliki ollu jo vähä ikävä ajelua näissä aasian maissa. Meininki on semmonen että ajaa ei tarvi osata juurikaan. Painat tööttiä ja toivot että muut väistää ja jos ei väistä nii jarruta. Äärimmäisen kätevää. Käytiin ajelemassa ympäri kaupunkia ja kattomassa nähtävyyksiä. Elephant falls vesiputous oli vähän kauempana ja jätettiin se viimiseksi. Meijän mopo ei jaksanu oikein ylämäkiä vääntää mutta kyllä me päästiin ku tarpeeks nitkutteli. Kysyttiin välillä easy rider tyypeiltä että paljonkohan matkaa mahtaa vielä olla kun melko kauan ajettu jo oltiin. Kuulemma 15 km ja tulee kyltti elephant fallsille, sitä ei voi kuulemma missata. No arvakkaapa voiko. No kyllä voi. Ei muutaku uukkari ja takasippäin ja hyvin hiljaa körrytellen että ei varmasti missata sitä hiton kylttiä. Olihan se kyltti ihan iso joo mutta se oli isosti kirjotettu vietnamiksi ja seku ei vielä ihan hirveen hyvin taivu. Oli siinä alla lontoollaki kirjotettuna se nimi mutta aikalailla pienellä että ei meikä vauhdin huumassa sitä alkuun nähny ollenkaan.
Tiistaina sitte käveltiin ympäri kaupunkia ja käytiin katteleen nähtävyyksiä lisää. Tosi kiva kaupunki tämä Dalat. Lämpö on pikkusen alhasempi niin ei meikäläisenkää tarvinnu ku kaks kertaa päivässä vaihtaa paita.
Otettiin vielä yks yö samaan hostelliin. Sen verran pakko sanoa että vaikka sänky on kova ja äänieristyksiö ei tunnettu siinä talossa niin loistava hostelli 4,5€ hintaan (siis yö per lärvi).
Keskiviikkona sitte aamusta sain herätä klo 0300 paikallista aikaa käheä-äänisen kukon rääkymiseen, ei sitä kiekumiseksi voinu sanoa. Siinäpä oli sitte hyvä päästä bussiin nukkumaan matkalla kohti Nha Trangia. Vaan arvakkaapa sainko nukuttua. No en saanu. Bussi heilu ja pomppi ku laiha läskin kans tramboliinilla. Ja meikäläiset istu tietenki takapenkillä kolmen muun reppanan kans. Ja taas bussi oli tiloiltaan mitotettu 160cm potkille 45kilosille aasialaisille. Ei siis liikaa tilaa mulle.
Nyt ollaan perillä kuitenki Nha Trangilla ja lisää tarinaa tästä paikasta ja meidän toilailuista täällä tulossa myöhemmin. Tsekit aut leitör.
Jotti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti