Torstaina 10.3 alko meidän matkustus Vietnamiin, johon lennettiin Bangkokin kautta. Bangkokin kentällä oli neljän tunnin odostus, jonka jälkee päästiin Ho Chi Minhin koneeseen. Oltiin molemmat iha väsyneitä, kun ei saatu kunnolla nukuttua millään lennolla. Määki joka nukun yleensä missä vaan, niin enpä tällä kertaa :/ Perjantaina iltapäivällä oltiin sitten vihdoin perillä Ho Chi Minhissä, joka vanhalta nimeltään on saigon. Ho Chi Minh on vietnamin suurin kaupunki, väkiluku on noin 12,8 miljoonaa. Niin siis yli kaks kertaa enemmän ihmisiä ku suomessa yhteensä 😁 Meidän ensivaikutelma kaupungista olikin todella levoton ja jopa ahistava. Liikenne oli aivan hullua/päätöntä ja ihmisiä joka puolella. Päätetiin, että pari päivää täällä varmasti riittää. Ajateltiin kuitenki antaa vielä mahollisuus kaupungille ja herätä launtai aamuna avoiminmielin.
Majapaikka oltiin varattu jo suomesta. Jotti bongas Eco Hostellin, joka osottautu todella hyväksi ja siistiksi majapaikaksi.Kentältä otettiin bussi 152 ja Ben thanh marketista kaks pysäkkiä eteenpäin ja oltiin lähes perillä. Eco hostelli sijaitsi backpacker kadulla. Hostellilta päästiin kävelemällä tosi näppärästi joka paikkaan.
Perjantai iltana käytiin hostellin lähellä syömässä ja vähän kävelemässä ympäriinsä. Kaheksalta mää olin jo untenmailla, sen verta paljon väsytti matkustus. Täällä on muuten 5 h aika edellä suomea.
Noustiin aikasin lauantaiaamuna ja lähettiin kierteleen kaupunkia kävellen. Aamusta kaupungissa oli rauhallisempi fiilis, ei niin kaaottinen kun edellis iltana. Aamupäivän aikana kaupunki taas heräs henkiin, kadut täyttyi ihmisistä. Aamusta lämmintä oli +30 astetta. Iltapäivällä mittari näyttiki jo +35 ☀️
Meidän must see kohde oli ehdottomasti War remnants museo. (15000dong /hkö eli vajaa 2 e ) Sotamuseo oli pysäyttävä. Ei edes sanat riitä kuvailemaan, mitä tunteita se herättää pintaan. En voi vaan käsittää, mikä saa tekemään tuollaisia hirmutekoja toisille. Kamalaa oli nähdä, kuinka vielä niin 90- 2000-luvulla maahan sumutettujen myrkkyjen ja kemikaalien vaikutukset näkyvät syntyneissä lapsissa epämuodostuneisuutena ja syöpinä. Kuvat niistä ei ollut mitään nättiä katseltavaa. Jäin myös miettimään että onkohan maaperässä edelleen kuinka paljon kemikaaleja? Maastossa on myös edelleen miinoja, joita ei oo kaikkia haravoitu poissa.
Kävimme katsomassa myös vähän kevyempiä nähtävyyksiä, kuten Notre damen katetraalin ja Pääpostin. Muuten päivä menikin kierrellessä kaupunkia ympäriinsä. Lounalle menimme Ben Thanh marketille, sillä halusimme saada paikallista ruokaa katukeittiöstä.
Paikallinen ruoka on ollut pettymys meille, mausteisuus puuttuu ja osa ruuista on ollu kylmiä pöytään tullessaan.
Nyt on aika jatkaa matkaa kohti Dalatin vuoristokaupunkia. Ho chi minh on nyt nähty. Ei tehny lähtemätöntä vaikutusta.
Meille Saigonin miinukset ja plussat:
-ruoka
-hektisyys
+nähtävyyksistä sotamuseo
+eco hostel
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti